0
Vaikka kuinka pelottavalta se joillekin kuulostaa, kuolema on sellainen, jonka jokainen meistä tulee kohtaamaan. Sitä, mikä tuo pelottavan ajatuksen on, mitä tapahtuu, mutta myös se että kukaan meistä ei tiedä koska se, tapaaminen kuoleman kanssa tapahtuu.
Viikonloppuna saimme kuulla surullisen uutisen Matthew Perryn pois menosta, mikä on varmasti saanut monet uudelleen katsomaan Frendit-sarjan, josta Perry tuli tunnetuksi Chandler Bing hahmon kautta. Itselle tämä on hyvin haikeaa, sillä Chandler on aina ollut oma suosikkihahmoni Frendeistä, mutta pidin Perryä myös hyvänä näyttelijänä ja pidin hänen muistakin elokuvistaan.
Aina kun joku kuolee, oli se sitten läheinen henkilö tai ei sitä pakostikin alkaa pohtimaan kuolemaa ja ennen kaikkea, mitä sen jälkeen tapahtuu. Mihin ihmisen henki menee? Kehohan on vain kuori, joka suojaa henkeä, sielua. Mutta mitä sille hengelle tapahtuu?
Jokaisella on oma teoriansa asiasta, ja se mihin uskomme muovautuu omien kokemusten ja uskomusten mukaan.
En lähde itse sanomaan, mikä on se ainoa oikea, sillä mahdollisuuksia on loputon määrä ja mahdollisuus, että jokainenkin voi olla totta tai ei ovat myös olemassa. Typerintä, mitä minusta kukaan voi tehdä on vähätellä toisen uskomusta ja sanoa, että se on väärin, sillä jos hänen uskomuksensa tuo hänelle lohtua niin miksi alkaa väittämään vastaan?
Vaikka Halloweenilla on omat pakanalliset perinteensä ja näiden kautta juhlasta on pyritty tuomaan "paha kuva" on tämä juhla kuitenkin syynä Pyhäinpäivän synnylle.
Virkistyksenä; Paavi Gregorius III määräsi, että kaikkia pyhimyksiä (eli uskonsa puolesta kuolleet marttyyrit) tuli muistaa marraskuun ensimmäisenä. Myöhemmin pyhimysten muistamisesta siirryttiin juhlimaan ja muistamaan niitä omia läheisiä, jotka olivat siirtyneet tuon puoleiseen - mikä on tehnyt juhlasta helposti juhlittavan omasta uskonnosta riippumatta.
Nykyään tapana on siis muistella itselle läheisiä, käydä haudoilla, sytyttää muistokynttilöitä ja kuten aina jokaisen juhlan yhteydessä; syödä hyvin. Suomessa juhla on edelleenkin enemmänkin harras kirkollinen juhla, mutta minusta kynttilän sytyttäminen rakkaiden ihmisten muistolle on ihana perinne, jota voi harjoittaa ilman, että siihen yhdistää mitään uskontoa.
5 TAPAA KUINKA KUNNIOITTAA KUOLLEITA PYHÄINPÄIVÄNÄ
Sytytä kynttilä
Kynttilän sytyttäminen kuolleen läheisen muistolle - kirkossa tai kotona - on hieno tapa muistaa ja kunnioittaa heidän elämäänsä. Aivan kuten liekki tuo valoa, lämpöä ja kauneutta kaikille jotka ovat sen lähellä, sytytetty kynttilä muistuttaa eläviä niistä myönteisistä asioista, joita vainaja on tehnyt elämässään, jotka vaikuttivat vielä elossa olevien elämään.
Vieraile hautausmaalla
Hautausmaalla on tapana vierailla rakkaiden luona niin erilaisina juhlina ja merkkipäivinä. Kukkien tuominen on rakkauden symboli kuolleita kohtaan. Vierailu on mahdollisuus puhua tai jopa tilaisuus hiukan hoitaa hautapaikkaa. Nyppiä ylimääräiset rikkaruohot. Mitä tahansa teetkin, on tämä aika, jolloin voit pyrkiä ottamaan yhteyden ja olemaan läsnä.
Muistomerkki kotiin
Aina ei ole fyysisesti mahdollista vierailla paikassa, jossa rakkaat lepäävät. Hyvä vaihtoehto on siis pystyttää oma muistomerkki tai alttari kotiin. Voit laittaa esille kuvan heistä, muisto esineitä, sytyttää kynttilän, asettaa kukkia ja pohtia heidän vaikutusta elämääsi.
Soita tai vieraile rakkaan luona
Tarinoiden jakaminen läheisistä jonkun toisen kanssa, joka myös kaipaa heitä, on kaunis tapa pitää edesmenneen muisto elossa ja samalla myös hoitaa omaa sydäntä.
Käytä siis vähän aikaa päivästäsi soittaaksesi ja keskustellaksesi tämän henkilön kanssa tai käymällä hänen luonaan. Tämä kohottaa omaa mielialaasi, kun pääset olemaan yhteydessä sinulle rakkaan ihmisen kanssa ja jakamaan teille molemmille arvokkaita muistoja.
Tee jotain jota he rakastivat
Oli se sitten lempiateria, -juoma tai -herkku: tekemällä ja nauttimalla jotain, josta he nauttivat tuo mukavuutta ja jopa pientä lohtua. Kun itse tunnen pientä haikeutta teen lettuja, joita paistoimme aina mummini kanssa.
Asian ei tarvitse myöskään olla ruokaa - kenties rakkaasi rakasti toimintaa, urheilua tai jotain muuta harrastusta - vaarini kunniaksi olen aloittanut lenkkeilyn ja häntä kunnioittaen pyrin treenaamaan itseni maratonia varten. Se itsessään, että osallistut johonkin mihin heillä oli intohimoa tuo suurta merkitystä ja lisäarvoa heidän muistolleen.
Muistamistahan ei tarvitse tehdä pelkästään Pyhäinpäivänä, vaikka tällaisille juhlille on ihana luoda omia perinteitä, mutta sitä voi tehdä jokapäiväisissäkin asioissa.
Miten aiot itse muistaa edesmenneitä rakkaita Pyhäinpäivänä?
Ei kommentteja
Pidetään kommentikenttä siistinä, kiitos ♥