Kuinka tukea masennuksesta ja ahdistuneisuudesta kärsivää

Toukokuu on kansainvälinen mielen hyvinvoinnin kuukausi ja pohdiskelin hetken tahdonko tästä edes mitään kirjoittaa. Minulla on ollut oikeastaan vaikeuksia kirjoittaa mitään tänne blogin puolelle jo pariin kuukauteen - jos et ole jo valmiiksi huomannut - ja tämä kaikki johtuu yksinkertaisesti juuri siitä minkä kanssa itse kamppailen sisäisesti. Uskaltauduin kirjoittamaan mielenterveydestä pari vuotta sitten ja vaikka olen aiheesta kirjoittanut ja hiljaisen äänen kuiskiessa korvaani ettei minun tarvitse aihetta enää sen enempää ottaa puheeksi tahdon tuoda tietoisuutta. Mielenterveyteen liittyvät kamppailut eivät aina näy ulospäin, kuten omassa tapauksessani. Päivät ovat silkkaa auringonpaistetta, mutta yöllä levon sijaan pimeyden mukana saapuu ahdistus ja pelko, joihin on kietoutunut solvaavia sanoja.

Hyvin pitkään pelkäsin kertoa ahdistuksestani ja paniikkikohtauksistani R:lle tai kenellekään muullekaan sen koommin, sillä todella pitkään minulle toitotettiin ettei sellaista ole. Se mitä tunnen ja koen omassa pienessä mielessäni on vain huomion hakua ja esittämistä. Pakostihan tällaisia lausahduksia kuullessaan sitä alkaa pelkäämään asiaa enemmän, mikä puolestaan ruokkii sitten ahdistusta.

Kaikki eivät koe joka päiväistä ahdistusta tai masennusta ja jotkut onnekkaat eivät tunne näitä tunteita koskaan elämänsä aikana, mutta jokainen varmasti tuntee jonkun joka kamppailee näiden tai toisenlaisten mielenterveyteen liittyvien sairauksien kanssa. Koska aihe voi olla monille hyvinkin suuri kysymysmerkki ajattelin, että sen sijaan että kertoisin miltä ahdistus tuntuu kerron kuinka tukea henkilöä, joka taistelee päivittäin masennuksen ja ahdistuksen kanssa.

Älä kysy jatkuvasti olemmeko kunnossa // Tiedän tämän olevan hyvin houkuttavaa, koska todella tahdot varmistaa että kaikki on ok, mutta kysymyksen kuuleminen on hyvin väsyttävää. Emme ole kunnossa, mutta aina välillä se on hyvin vaikeaa pukea sanoiksi mitä tunnemme. Alamme jossain vaiheessa vastaamaan myöntävästi, jotta lopetat sen kyselemisen. Voi jopa olla että alamme piilottelemaan huonoja päiviämme, jottei tätä kysymystä tarvitsisi esittää.

Älä pommittele meitä neuvoilla // On hyvin suuri mahdollisuus, että olemme jo googletelleet kaiken mahdollisen ja tiedämme mitä meidän tarvitsee tehdä. Tai ainakin itse olen. Tiedän kyllä mitä minun pitää tehdä nostattaakseni mielialaani. Joskus (okei, melkeinpä aina) tahdomme vain että joku kuuntelee ja tukee meitä eikä ala antamaan neuvoja. Syleile, tarjoa kuppi teetä ja riippuen tilanteesta ihan normaali rento keskustelu on parempikin vaihtoehto osoittamaan, että olet tukena.

Älä kysy kysymyksiä // Mitä haluaisit tehdä? Haluatko mennä kävelylle? Mitä haluat teehesi? Mennäänkö ulos? Mitä haluaisit katsoa? Nämä ovat kaikki todella yksinkertaisia kysymyksiä, vai mitä? (Lukuun ottamatta mitä otat teehen, kenelläkään toisella ei ole vastausta tähän!) Mutta silloin kun mieli on todella maassa on todella vaikeaa vastata yksinkertaisimpiinkin kysymyksiin. Joten kysymällä minkä tahansa yllä mainituista kysymyksistä, vaikka tarkoitus kysymyksen takana onkin hyvä, voisi todella hyvin upottaa meidät syvemmälle masennuksen syövereihin.

Uskon että paras mahdollisin tapa tukea toista, silloin kun hän on tällaisessa mielentilassa on päättää hänen puolestaan, mutta ei millään dominoivalla tavalla. Esimerkkinä hänellä ei ole ollenkaan ideaa mitä hän haluaisi syödä, joten mikset tekisi hänen lempiruokaansa, tilaa pizzaa tai yksinkertaisesti tee vain juustovoileipää?

Sen sijaan että kysyisit mitä haluamme katsoa, mitä jos laittaisit vain lempielokuvan tai -sarjan pyörimään? Haluatko että lähdemme ulos? Laita takki päälle ja kengät jalkaan ja kysy jos tahtoisimme liittyä seuraasi. Itselläni on ollut hyvin vaikea sanoa ei silloin kun R:llä on jo kengät jalassa ja takki päällä.

Laita viestiä // Onko sinulla kaveri josta et ole kuullut vähään aikaan mitään? Ehkä hän käy läpi jotakin mistä et ole tietoinen. Sen sijaan että olisit ärsyyntynyt että jälleen kerran se olet sinä joka ensimmäisenä laittaa viestiä, kenties voit vain laittaa viestiä jossa sanot vain moi ja kyselet kuulumisia.

Pyydä meitä ulos // Pyydän sinulta, ole kiltti äläkä lopeta pyytämästä sitä kaveria istumaan iltaa, vaikka hän sanoisi ei. Koin itse sellaisen aikavälin jolloin en tahtonut lähteä ulos ollenkaan ja ystäväni eivät siltikään lopettaneet pyytämästä minua tulemaan mukaan, mikä nostatti mielialaani. Vaikka emme tahtoisi mennä ulos on se silti kiva että kutsutaan ja samalla tulee se tiedostaminen etteivät kaverit ole unohtaneet sinua.

Älä oleta että meillä olisi huono päivä // Meillä on masennus; me emme ole masennus. Meillä on hyviä, mutta myös huonojakin päiviä. Jokainen päivä eikä edes jokainen hetki ole paha. Joten jos olemme iloisia ja hymyilemme, älä automaattisesti oleta että peittelemme suruamme.

Älä sano seuraavia lausahduksia...

• Piristy nyt
• Eihän sinulla ole mitään minkä vuoksi olla masentunut/ahdistunut.
• Sinun pitää vain ajatella positiivisemmin.
• Yritä olla ajattelematta sitä.
• Pidä vain pääsi korkealla.
• Asiat voisivat olla pahemminkin / toisilla ihmisillä asiat ovat huonommin.

En usko että minun tarvitsee mennä kovinkaan yksityiskohtaisuuksiin yllä olevien lauseiden kanssa. Nuo ovat todella alentavia eikä niistä ole mitään apua. Ole vain sanomatta näitä. Kiitos.

Ja lopuksi, älä laiminlyö itseäsi // Mielestäni tämä on todella olennainen asia. Tiedän, että tahdot tukea ja pitää huolta rakkaistasi, mutta miten voit tehdä sen jos olet ajanut itsesi maahan? Varmista, että pidät edelleen myös huolta itsestäsi samalla kun hoidat rakastasi, ja varmista, että sinulla on joku jolle voit puhua.

Toivon, että löysit tämän informaation hyödylliseksi. Oliko yllä olevista vihjeistä ja vinkeistä sinulle apua? Onko sinulla neuvoja, joita itse pidät hyvinä? Kerro ihmeessä kommenteissa!