0
Aikaisemmassa postauksessani kerroin kuinka kirjoittaminen on tuntunut hankalalta viimeisten parin kuukauden ajan. Samalla tavalla oikeastaan kaikki, mitä olen tehnyt on tuntunut todella haastavalta ja kuin ei olisi ollenkaan jaksamista tehdä mitään. Kun asiaa kuitenkin miettii niin minulla on oikeasti asiat todella hyvin. Fyysisesti ja taloudellisesti kaikki on hyvin eikä minulla ole mitään huolehdittavaa tai pelättäävää. Elin kuitenkin todella kauan hyvin myrkyllisessä ympäristössä eikä siitä ole kulunut kovinkaan kauaa kun pääsin tuosta toksisesta ympäristöstä eroon. Mieleni ei osaa kunnolla käsittää sitä että kaikki on hyvin ja se on suurimpana syynä miksi olen tuntenut oloni hiukan kuihtuneeksi.
Ennen niin positiivinen ja toiveikas ihminen oppi elämään epävarmuudessa, itseinhossa ja sellaisessa ympäristössä jossa toitotettiin jokaisen kulman takaa tulevan jotain sata kertaa pahempaa kuin mitä oli kokemassa ja ettei koskaan mitään hyvää tapahtuisi. Tai jos niin kävisi joku tulisi ja riistäisi sen pois sinulta - todennäköisemmin yhteiskunta, sillä maailma ei tahdo sinun onnistuvan elämässä. Viime syksynä kun tuota negatiivista ajattelua ei ollut elämässäni mukana huomasin kuinka oikeasti ihannoinkin syksyä ja sen tuomaa muutosta, kun taas aikaisempina vuosina ruskan tuottama kauneus olikin tuonut mukanaan masennuksen ja huonon olon.
Joka vuotinen syysinspiraatio on tehnyt tuloaan, mutta edelleen parantuva tunnearpi yrittää vetää siihen samaiseen melankolisuuden koloon jossa toitotetaan, miten minun pitäisi olla luova. Vaikka kuluneet kuukaudet ovatkin oikeasti olleet hyvinkin onnellisia olen silti aika ajoin melkein jopa vaipunut siihen pieneen masennuksen ja ahdistuksen kuplaan. On hyvin vaikea estää jotain sellaista tapahtumasta, joka on refleksiksi jäänyt mieleen. Valmiiksi varaudun sellaiseen asiaan, jota ei enää voi tapahtua. Mahdottomalta kuin se myös kuulostaakin minun on todella helppo heittää kasvoilleni hymy ja esittää kuin kaikki olisi hyvin. Tein sitä niin kauan, että siitä on tullut pienimoinen puolustusmekanismi itselleni, etten vain huolestuttaisi ketään, mutta samalla etten kuulisi väitöksiä kuinka valehtelisin tai "olisin sekaisin".
Odottelen vielä, että tämä luovuuttaani kuivattanut jakso loppuisi kokonaan, jotta pääsisin jälleen jatkamaan kirjoittamista. Sitä varmaan odotan eniten tällä hetkellä. Mahdollista pientä koloa jonka kautta voisin hypätä pois tästä jaksosta, jota tällä hetkellä pääni sisällä elän. Kun siirretään pienessä mielessäni kuiskaava huolestunut masennusolion ääni sivuun olen saanut aikaiseksi tehdä asioita joita rakastin teininä. Kirjoittamista olen yrittänyt elvyttää (kirjoitelmiani pystyy lukemaan edelleenkin wattpad-sivustolla), mutta se on edelleen niin takkuilevaa ja menneisyyden haamu estää minua kunnolla hyppäämään siihen päiväunelmointi tilaan, joka ruokkii kirjoittamistani. Vaikka kirjoittamisesta ei kauheasti ole tapahtunut olen silti onnekseni pikku hiljaa noussut masennuksen kourista muiden konstien avulla.
Taideteokset // joko niiden katselu galleriassa tai itse niiden tekeminen. Tällä hetkellä olen innostunut todella paljon tabletilla piirtämisestä, mutta mikään ei voita kuitenkaan normaalia maalaamista. Puhumattakaan piirtämisestä. Sainkin yksi päivä piirrettyä muutaman piirroksen ja yritin osallistua inktober:n luomalla jotain pientä joka päivä. Sain luotua muutaman piirroksen, mikä on parempi kuin ei mitään.
Kukkien ostaminen // Kukat ovat hetken kauniita, mutta se hetki on aina ihana. Olen itse yrittänyt nyt muutamat kerrat ostaa pari erilaista kimppua ja luoda niistä kauniin ja persoonallisen kimpun, mutta s-kaupoissa myytävät viikkokimput ovat kyllä vakmiiksi jo ihania.
Siivoaminen ja järjestely // Mikään ei rauhoita omaa mieltäni paremmin kuin siivoaminen. Välillä mieli laukkaa niin lujaa, että se on pakko rauhoittaa jotenkin ja paras lääke tällä hetkellä siihen on ollut siivoaminen tai vaikka vaatekaapin järjestäminen uudelleen. Tuntuu kuin saisi ajatukset järjestykseen kun fyysisesti näkee järjestävänsä kaapin sisällön.
Suitsukkeet ja diffuuserit // Itse menen tällä hetkellä vielä tuoksukynttilöillä, mutta katselimme R:n kanssa diffuuseria ja pohdiskelimme sellaisen ostamista. Tuoksut tuovat persoonallisuutta kotiin, ne rauhoittavat ja tuovat jopa raikkauden tuntua. Diffuuseri kosteuttaa myöskin ilmaa, auttaa uneen, stressiin ja voi jopa helpottaa flunssan oireita. Tästä voit lukea enemmän, miksi diffuuseri on oiva ostos.
Sytytä kynttilöitä // En tiedä miksi itse vihaan liian kirkkaita valoja - kenties ärsyttävät silmiäni. Itse olin ostanut viime syksynä hyvinkin vintagetyyliset hehkulamput, joiden valo oli pehmeä ja lämmin. Eikä kovinkaan kirkaskaan. Äidin kautta olen oppinut rakastamaan kynttilöitä ja niiden sytyttely rauhoittaa ja jopa kohottaa mieltäni. Istuskelen miellelläni kynttilän valossa kun katson televisiota, näpyttelen tietokoneella tai muuten vaan oleskelen.
Ikkunat auki // Varsinkin näiden sadepäivien alkaessa kunnolla availen itse paljon ikkunoita, jotta raikas sadeilma pääsisi sisälle. Mikään ei ole ihanampaa kuin sateen tuoksu. Se niin rauhoittaa kuin nostaa omaa energiaani.
Soita musiikkia // Mieluiten sellaista, joka saa sinut itsesi hyvälle tuulelle. En nyt osaa sanoa suoraa genreä mikä on pitänyt minut järjissään nämä kuluneet viikot, mutta spotifyn hakukenttään kirjoitin "artsy" ja sieltä sitten ensimmäiset soittolistat vain luupille pyörimään.
Seura ja yksin olo // Ihmiset ovat erilaisia ja monet pystyvät parhaiten latailemaan akkujaan yksin ollessaan. Jotkut taas karttavat yksin olemista viimeiseen asti. Minusta parasta on katsoa tilannetta ja sen mukaan määrittää onko parasta olla muiden seurassa vai yksin. Itseäni ei haittaa muiden seura enkä tunne ahdistusta silloin, mutta koska olen kuluneen vuoden ajan ollut koko ajan ihmisten seurassa oli ihanaa saada yksi päivä tässä kuussa jolloin pystyin olemaan koko 24 tuntia aivan yksin. Itse sen osaa parhaiten arvioida koska on hyvä olla yksin ja koska se seura on paras lääke.
Ei kommentteja
Pidetään kommentikenttä siistinä, kiitos ♥