Ystävänpäivään inspiraatiota Japanista

Ystävänpäivä on se kaikille hyvin tuttu päivä, jolloin osoitamme kiintymystä sitä yhtä erikoista henkilöä kohtaan eikä tämä päivä oikeasti kaipaa enempää esittelyitä. Kuten aikaisemmassa postauksessani kerroin ystävänpäivä on ollut aikaisempina vuosina pyhäpäivä, joka on sivuutettu täysin. Totta puhuakseni tuo on ollut omasta mielestäni hyvin harmi, sillä vaikka se tuntuu jotenkin kliseiseltä myöntää olen itse suuri romantikko. 

Parisuhde narsistisen ihmisen kanssa opettaa katsomaan kaikkea, mitä RomCom:ssa tapahtuu pelkkänä satuna. Kaikki mitä ruudulla tapahtuu on vain fantasiaa, ei sellaista oikeassa elämässä tapahdu. Mutta kuten sanoin olen suuri romantikko ja jos joku ikinä on törmännyt yhteenkään tekstiin, jonka olen kirjoittanut voi huomata, että romantiikka on lähellä sydäntäni.

Tästä päästään siis yhteen osaan suuresta kiinnostuksen kohteeni valikoimasta; Japaniin. Olen aina ollut suuresti kiinnostunut Japanista, japanilaisesta kulttuurista ja tainnut kerran tai kaksi kertoa, että olemme veljeni kanssa suunnitelleet jo muutaman vuoden matkaa kyseseen maahan. Ihan siis lapsesta lähtien tuo kulttuuri on minua kiinnostunut ja animen sekä mangan kautta kiinnostukseni heräsi ystävänpäivää kohtaan.

Mitä meihin läntisiin maihin tulee, meillehän yleistä on että molemmat, miehet ja naiset, osallistuvat lahjojen vaihtoon. Mutta kuten myös RomCom:it antavat ymmärtää, miehet useimmiten enemmän panikoivat siitä, mitä ostavat mielitylleen lahjaksi. Japanissa puolestaan Ystävänpäivä on hiukan erilainen.

Ensinnäkin, roolit vaihtuvat ja naiset saavat harteilleen tämän "lahjojen hankkimis paineen". Naiset hyötyvät kyllä tästä tasan kuukauden päästä, sillä 14 maaliskuuta juhlitaan omaa päivää nimeltä Armaan päivä (White Day), jolloin miehiä rohkaistaan antamaan lahjoja naisille, jotka antoivat heille jotain Ystävänpäivänä. Mutta mikä kuitenkin herätti oman kiinnostukseni japanilaisten tapaan viettää Ystävänpäivää ei ollut roolien vaihdos, vaan lahja joka tuona päivänä annetaan.

Meillä annetaan kukkia, suklaata, koruja, kokemuksia, lahjakortteja ja seksikkäitä asioita, mutta Japanissa suurimpana ja kenties tärkeimpänä lahjana on suklaa. Jos haluat osoittaa pitäväsi jostain henkilöstä sinun ei tarvitse kuin ystäväpäivänä antaa hänelle konvehtirasia ja viesti on yllättävän selvä. Parasta on toki myös jos itse teet suklaan, sillä se osoittaa enemmän tunteita ja on edelleenkin hyvin suosittua Japanissa. Hyvin suosittua on myös antaa suklaata jopa miespuolisille ystäville ja työkavereille. Kaikilla suklailla ei ole samanlaista arvoa ja niillä on eri nimitykset kuvaamaan näitä Ystävänpäivä suklaita, joten jokainen ei osoita romanttista elettä.

💖💖💖

Giri Choco - 義理チョコ

Tämä suklaa tunnetaan ns. "velvoite suklaana", jota jaetaan työkavereille, perheenjäsenille sekä tuttaville. Tämä suklaa on sieltä halvimmasta päästä eikä sitä voi millään tavalla ajatella romanttisena eleenä.

Honmei Choko - 本命チョコ

Tämä suklaa annetaan sille omalle kumppanille tai henkilölle, jota kohtaan naisella on romanttisia tuntenteita. Toisin sanottuna honmei choko on "raukkauden suklaata" tai suorana suomennettuna "suosikkisuklaa". Tämä on se suklaa jonka kohdalla naiset ovat hyvin tarkkoja sitä valitessaan. Se on laadultaan korkeampaa, esteettisesti kauniimpaa ja tietysti hinnaltaan myös korvia hivelevää.

Tomo Choko - 友チョコ

Kaikki eivät vietä Ystävänpäivää tai siitä kuukauden päästä juhlittavaa Armaan päivää. Sinkkujen ei tarvitse tietenkään vaipua epätoivoon! Japanissa on hyvin yleistä, että naiset antavat myös naisystävilleen suklaata Ystävänpäivänä.

💖💖💖

Minulle on aina tullut tästä japanilaisten tavasta juhlia Ystävänpäivää mieleen suomalaiset perinteet, jossa vain korttien sijaan kaikille annetaan suklaata. Muistaako kukaan kuinka peruskouluaikoina aina väkerrettiin ystävänpäiväkortteja ja sitten h-hetkellä niitä jaeltiin kaikille? Itse olisin ollut enemmän innoissani suklaan saamisesta kuin kortin, vaikka kortti kestääkin kauemmin.

Näin karkeasti sanottuna itse pidän ehkä enemmän tästä japanilaisesta tavasta viettää Ystävänpäivää. Yllättävän moni nainen kaipaa romantiikkaa elämäänsä ja yllättävän harva mies osaa sitä oma toimisesti antaa. Varsinkin jos ei ole suhteessa. Jos kasvaisimme kertomaan tunteistamme automaattisesti edes pienen suklaarasian muodossa sen sijaan että odottaisimme toisen vain lähestyvän säästyisimme varmasti paljolta. Näin länsimaalaisen silmin katsoessani asiaa näen jutun tällätavoin; nainen pyytää, antaa ja myöhemmin saa. Itselleni kun on kasvanut sellainen käsitys parisuhteista, että nainen aina istuu ja odottaa että mies tekee asioita automaattisesti. Miehen täytyy osata lukea ajatuksia ja tietää mitä tehdä missäkin tilanteessa. Milloin olla romanttinen ja milloin ei. En siis yhtään soimaa ketään miestä, jolla on hermot mennyt kun ei tiedä millä tavalla olla romanttinen tai milloin. Kai käsitykseni tuollaisesta miehestä, joka tietää aina milloin olla romanttinen tulee niistä elokuvista ja mielipiteeni ettei sellaista miestä ole oikeasti olemassa kumpuaa aikaisemmasta suhteestani, jossa romantiikka oli hyvin tabu asia.

Nykyinen suhteeni puolestaan on heittänyt käsitykseni parisuhteista ja ennen kaikkea romantiikasta aivan päälaelleen. R tekee romanttisia eleitä, pieni ja suurempia yllättävänkin oikeissa tilanteissa. Tähän mennessä yksikään ei ole tullut väärään aikaan tai tuottanut tuntemusta; tämä on jo liikaa. Koska viimeiset kuukaudet ovat kuluneet kuin ruusun terälehdillä tanssahdellen ajattelin koko tämän viikon olla puolestani romanttinen häntä kohtaan. Miehetkin kaipaavat romanttisia eleitä yhtä paljon kuin me naisetkin. Viikko lähtikin käyntiin sillä että kävin hakemassa meille lounasta sekä sydämillä varustetut pikku kakkuset. Ostin myös eilen "bucket list" kirjan, jonka pareille tarkoitetut tehtävät ovat mitä mainioimpia aktiviteetteja kun vapaapäivät alkavat. Ihan vielä en ole päättänyt, mitä h-hetkenä tapahtuu, mutta todennäköistä on, että siihen liittyy suklaa.

Ajattelin myös tämän viikon ajan julkaista postauksia, jotka olisivat hiukan enemmän ruusunpunaisten linssien läpi kirjoitetttuja. Edelliset postaukset ovat olleet hyvin... antiromanttisia. Hyvä siis välillä vaihtaa vähän kanavaa, sillä ei se elämä ole nyt viimeisten päivien aikana ollut niin negatiivista, vaikka ehkä postausten sävy sitä hiukan on ollut.

Onko sinulla ystäväpäivälle isompia suunnitelmia?