Tältä sielussani on aina näyttänyt

Jokaisella meistä on oma tyylinsä, oma estetiikkansa, mistä pitää ja jota tahtoo luoda ympärilleen kotona sekä kantaa mukanaan kaupungilla. Itse olen etsinyt omaa tyyliäni todella pitkään ja blogiani kauan seuranneet tietävätkin, että olen aikamoinen sillisalaatti, mitä pukeutumiseen tulee. En oikeastaan sen koommin tyyliä ole sisutsuksen saati sitten elämäntyylin suhteen edes pohtinutkaan kuin vasta viime syksystä lähtien. En ollut edes ajatellut sitä mahdollisuutta, että estetiikka voisi ulottua niinkin pitkälle kuin elämäntyyli. 

Hetken kun on sinkkuna ja etsiskelee itseään, voin kyllä sanoa, että se tekee hyvää. Teininä yleensä ne kokeiluajat ja itsensä etsiminen ovat hyvin suuressa arvossa. Jos silloin päätyy minun tavoin aloittamaan seurustelun jonkun kanssa, jolla se oma minä on jo periaatteessa rakentunut kokonaan niin sitä saa vähemmän aikaa itselleen. Vähemmän mahdollisuuksia kokeilla ja tutkia, mikä on se oma juttu. Pienen intternetsukelluksen jälkeen löysin kuitekin sen itseäni miellyttävän estetiikan nimittäin Dark Academia:n.

"Dark Academia (ihan karkeasti suomennettuna pimeä akatemia) on estetiikka, joka pyörii klassisen kirjallisuuden ympärillä sekä yleisen intohimon tietoa sekä oppimista kohtaan. Tämä on kuitenkin vain yksi monista variaatioista tämän estetiikan kohdalla, jolla sattuu olemaan ainutlaatuinen painopiste historiaan. Dark Academian tunnetuimmat visuaaliset muunnelmat ovat peräisin pääasiassa euroopplaisesta kulttuurista." Suora suomennos Aesthetics Wikistä. Voit lukea koko osion tästä. Dark Academia on vain tietysti yksi osa suuresta kokonaisuudesta ja tästä estetiikasta löytyy monenlaisia varaiaatioita. Miten itse kuvailisin koko estetiikan olisi näillä sanoilla; 

Estetiikka jota inspiroi vanha ja klassinen kirjallisuus/filosofia, kuten myös eksistentialismi ja kuolema. Kyseinen estetiikka pyörii tummien värien ympärillä kuten nimi jo vihjaileekin. Värejä ovat mm. laivastonsininen, viininpunainen ja ruskea tai beige. Koko estetiikan pointti on luoda ulkoasu joka halkeilee viisautta. Yleisimpiä pukeutumiseen liittyviä vaatekappaleita voisivat olla ruudulliset puvun housut, neulotut poolopaidat, mustat nahkaiset vyöt, bleiserit, hiukan iso kokoiset päällystakit, juhlakengät tai mustat korkokengät ja jopa taskukellot tai kultaiset vintage rannekellot. Helpoin tapa ymmärtää kyseistä estetiikkaa on hakea sanalla dark academia pinterestistä kuvia.

Oman tyylinsä löytäminen on ollut minulle asia, jonka kanssa olen repinyt hiuksia päästäni ja aika-ajoin vain hyväksynyt, että minun kuuluu vain olla se sekasorto. Täällä bloginkin puolella olen tainnut turhautumistani välillä ilmaista todella huolettomaan sävyyn. Toisille tällainen sopii ja varmasti onkin todella hyvä valinta, mutta itse olen kokenut todella suurta hämmennystä omasta itsestäni tämän vuoksi. Hämmennystä siitä, mitä minun pitäisi olla ja mitä minun pitäisi tehdä. Totta puhuakseni jos en olisi päässyt irti aikaisemmasta suhteestani en olisi aivan varmastikaan löytänyt sitä asiaa, minkä koen omakseni. Kyseisestä estetiikasta on tullut minulle kuin ankkuri viimeisten kuukausien aikana, johon aina palaan jos olen pikkuisenkaan epävarma jostain asiasta. Tämä on taas tuottanut sitä ymmärrystä siitä, että pystyn olemaan kokonainen, pystyn olemaan yhtä asiaa, mutta myös monta samaan aikaan - estetiikassahan oli näitä monia variaatioita.

Pohjimmiltani olen aina ollut se teatterinörtti, jonka tiedostot ovat pursunneet, mitä ihmeellisimpiä kirjoitelmia ja laatikostot ovat täyttyneet taidevälineistä sekä luonnoksista, joita en ole saanut vain valmiiksi, koska ne ovat näyttäneet aivan liian kauniilta luonnoksina. Hirveän pitkä ja kivinen matka on ollut tähän ymmärrykseen, mistä osasta itsessäni oikein pidän. Edelleenhän olen mieleltäni todellinen sillisalaatti ja pidän ties minkälaisesta tyylistä. Yksinkertaisesti; olen kaikkiruokainen! Mutta se ei tarkoita, ettenkö pitäisi jostakin asiasta enemmän ja tuntisi sitä enemmän omakseni. Kai se oli naiivius, joka ajoi minut ajattelemaan, että on hyväksyttävää antaa jonkun toisen kertoa millainen sitä pitäisi olla. Miten pukeutua, mihin asioihin osoittaa kiinnostusta.

Edellisessä suhteessa minun piti näyttää sellaiselta, joka ei tuntunut joka päivä omalta. Piti käyttäytyä tavalla joka ei ollut minua ja ennen kaikkea näyttää kiinnostusta sellaisia asioita kohtaan, jotka olivat hyvin pieni murto-osa kiinnostuksistani. Hyvänä esimerkkinä pelaaminen; rakastan videopelejä, mutta ura pelaamisen ympärille? Intoni pelaamista kohtaan lakastui "pakottamisen" myötä ja se on todella harmi, sillä olen kuitenkin videopelien ympärillä kasvanut.

Gamergirl... Tämä oli sellainen asia, mikä minusta yritettiin tehdä, koska silmät syttyivät innostuksesta kerrottuani pitäväni pelaamisesta - jos pääset suosioon saan ilmaista elektroniikkaa! Näin eksä toitotti. Ei minua elektroniikka kiinnostanut ja tällä hetkellä se kiinnostaa vielä vähemmän. Mutta silloin oli vielä todella hukassa itsensä kanssa ja jopa ehkä liiankin helppo kohde, kun söin mukisematta jokaisen sanan minkä hän minulle soi. Hän tiesi, mitä hän halusi ja yritti muovata minusta itselleen täydellisen huomattuaan minun olevan vielä luonteeltani keskeneräinen sekä helposti muokattavissa. Olen tietysti aina ollut kokeilun haluinen, mutta myös utelias ja kyseenalaistanut asioita. Lopulta onneksi mieleeni pomppasi kysymys; miksi tällainen pitäisi olla?

Kysymyksen ponnahdettua mieleeni aloin kyseenalaistamaan melkeinpä kaikkea ja huomaamaan kuinka kaipasin niitä asioita, mitä rakastin tehdä ja olla nuorempana. Tarkemmin sanottuna jos joku alkoi koneen osista keskustelemaan kanssani tungin vain sormea suuhuni yökkäys refleksiä kuvatakseni. Tahdoin palavasti puhua kaikesta muusta paitsi tietokoneista! Halusin puhua kirjallisuudesta, lukea niin paljon runoutta että osaisin ne ulkoa ja pystyisin siteeraamaan lempirunoilijoitani kavereilleni hyvissä ja ei niin hyvissä tilanteissa. Tahdoin puhua elokuvista, musiikista ja niiden vaikutuksesta. Tahdoin käydä teatterissa ja oopperassa, kuolla tylsyyteen ja sen jälkeen tuntea olevani elossa kun olisimme kipittäneet juomaan lasilliset punaviiniä lähimpään ravintolaan keskustellaksemme kuinka järkyttävää puvustus oli. Ja tahdon oikeastaan edelleen.

Tuntuu typerältä, että annoin jonkun edes yrittää neuvoa minua minkälainen minun pitäisi olla, mitä tehdä elämälläni. En tiedä niinkään voisiko sitä laittaa nuoruuden tyhmyyden, kokemattomuuden tai naiiviuuden piikkiin, sillä vaikka olinkin kaikkia näitä asioita niin ei se perimmäinen syy ollut peräisin näistä. Olin ollut niin kauan epävarma omasta itsestäni, että kun eteen astui "itsevarma henkilö", joka tuntui ymmärtävän minua ja tarpeitani päädyin vain aaltojen kannattelemaksi. Tuntui helpottavalta, kun ei itse tarvinnut ajatella mitään, mutta nyt vain katson asiaa suuri kysymysmerkki otsallani. Onnekseni pääsin kuitenkin irti tuosta ihmisestä, sain vuoden tutustua omaan itseeni ja löysin henkilön joka ihastui siihen minuun joka on alkanut tulla esille. 

Kahvin tahrimat muistiinpanot, musta tee, runous, välkehtivät tähdet yö taivaalla, täytetyt päiväkirjan sivut, pino lukemattomia kirjoja, maalitahrat sormissa ja lähettämättömät rakkaus kirjeet. Tältä sielussani on aina näyttänyt.