Suunnitelmani päästä yli inspiraation puutoksesta

Kesä tekee nopeaa loppuaan, mutta tällä kertaa se ei oikeasti haittaa ollenkaan. Itse odotan enemmän kuin innolla syksyä ja sitä, että pääsee kunnolla nauttimaan sadepäivistä, ruskasta, kynttilän valosta iltahämärässä ja muista syksyn mukana tulevista ihanuuksista. Kesä on aina tuntunut olevan sellainen vuodenaika jolloin sitä aikaa tehdä asioita on paljon, mutta ärsyttävästi sitten sitä inspiraatiota tehdä mitään luovaa ei ole juuri ollenkaan. Vaikka olenkin saanut ulos muutaman postauksen niin silti kuluneet pari kuukautta olen yrittänyt päästä pois tuosta inspiraation puutteesta. Todellisuus on, että sitä minulla on. Olen kokeillut ties minkälaisia asioita eikä mikään ole oikeastaan auttanut, joten on viimeisen kikan aika - hyväksyä se.

Miksi hyväksyä inspiraation puutos?

Kaikki tiedämme, kuinka turhauttavaa inspiraation puutos voikaan olla. Mutta, kun sen on kokenut enemmän kuin Luoja sallii niin itse olen ainakin oppinut ymmärtämään, että sille miksi se tapahtuu on aina olemassa syy. Inspiraation puutos ei tapahdu sattuman varaisesti, vaikka suurimman osan ajasta se tuntuukin juuri siltä. Taustalla on jokin syy, mikä sinun kuuluisi tunnistaa ennen kuin yrität saada itsesi pois inspiraation puutoksen kourista. Sillä ei ole nimittäin väliä kuinka monta kikkaa kokeilet, jos et korjaa sitä perimmäistä syytä se ei tule poistumaan.

Omassa tapauksessani inspiraation puutoksen aiheuttajana on ollut suru ja sen tuottama haluttomuus olla kotona. Aikaisemmin se on ollut sitten stressi kohdistuen koulua kohtaan, raha huolet tai en ole yksinkertaisesti antanut itselleni omaa aikaa.

Joten, nyt kun olen ymmärtänyt, ettei tuo suru ole poistumassa lähiaikoina tiedän, että luovuuden pakottaminen ei ole vastaus.

Asioita mitä olen kokeillut päästäkseni yli inspiraation puutoksesta

Mainitsin, että olen yrittänyt saada inspiraationi takaisin, päästä eroon sen puutoksesta. Jos siis pohdit asiaa niin tässä on asioita, mitä olen yrittänyt:

• Pakottanut luovuutta ulos antamatta itselleni lupaa tehdä mitään muuta ennen kuin se on tehty.
• Asettanut itselleni määräaikoja
• Kuunnellut Podcasteja
• Lukenut inspiroivia kirjoja
• Kuunnellut musiikkia
• Lukenut muiden blogeja
• Tehnyt taustatutkimusta minua kiinnostavista aiheista

Mikään näistä ei toiminut sitten tippaakaan. Luovuuden pakottaminen on mahdotonta ja todennäköisesti tuloksena on vain huonompaa työtä. Podcastien kuunteleminen tukki aivoni liiallisella informaatiolla ja muiden blogipostausten sekä ylipäätänsä sisällöntuottamisen selailun ja lukemisen myötä avasi vain sen vertailemisen oven - josta voisin puhua myös joku kerta.

Itse olen sellainen, joka yliajattelee asioita ja tämä piirre sekoitettuna surun kanssa ylikuormittaa aivojani. Jos olet yhtään kuin minä voit päästä siihen samaan lopputulokseen, jossa itse olen, ja se on...

Päästäkseni yli inspiraation puutoksesta minun on hyväksyttävä se

Ongelma kaikissa näissä asioissa, mitä olen tähän mennessä kokeillut on se, että olen täyttänyt aivoni enemmän toiminalla kun todellisuudessa minun pitäisi hiukan hidastaa sitä. En kuunnellut itseäni, joten sen sijaan että olisin antanut mielelleni pienen tauon annoin sille vain enemmän asioita käsiteltäväksi. Sanoin periaatteessa; "No niin aivoit! Pystymme pääsemään tästä eroon tekemällä enemmän!" Ja aivoni puolestaan yritti sanoa minulle; "Ehkä pääsisimme siitä eroon tekemällä vähemmän." Tässä on siis oma suunnitelmani:

1. Aion hyväksyä tylsyyden

En tiedä sinusta, mutta olen itse unohtanut täysin, miltä tylsyys tuntuu. Jokainen minuutti päivästäni on täynnä informaatiota, uutisia tai jonkinlaista ärsykettä. Ensimmäisen hiljaisen hetken tullen, joko nappaan puhelimen käteeni, pistän musiikkia soimaan tai yritän täyttää sen jollain aktiviteetilla. Tässä ei ole periaatteessa mitään vikaa, mutta noissa hiljaisuuden hetkissä aivoni oikeasti voivat kuunnella itseään ja tällöin inspiraatio tapahtuu.

Loogisesti, jos aivosi ovat jatkuvasti täynnä ajatuksia, joita muut ovat sinulle pakottaneet niin, miten ihmeessä ajattelet täysin itsenäisesti?

Joten, yritän ainakin kerran päivässä antaa itselleni sen 10 minuuttia hiljaisuutta ja tylsyyttä. Tuo ei välttämättä kuulosta miltään, mutta tämä aika antaa aivoilleni joko lepoa tai se pääsee tekemään sitä omaa juttuaan ja ajatella.

2. Aion lieventää tiedon ylikuormitusta

Luen uutisia, kuuntelen podcasteja, luen blogeja ja selailen sosiaalista mediaa ylipäätänsä. Nämä kaikki ovat mahtavia asioita, jotka auttavat sen oman henkisen kasvun kanssa, mutta juuri nyt se määrä minkä sisäistän tällä hetkellä lisää liikaa meteliä elämääni.

Tällaisina aikoina jolloin kokee suurta stressiä, masennusta tai ahdistusta on todella tärkeää osata vähentää asioita. Jokainen uutinen vaikuttaa jollain tasolla mielialaani ja siihen miten katson tulevaa päivää. Jokainen sisältö sosiaalisessa mediassa täyttää pääni ideoilla, kun taas todellisuudessa en tarvitsisi niitä enempää.

Kunnes oma suruni on laantunut aion vähentää, mutta en poistaa. Uutiset saavat lähteä, jos jotain tärkeää tapahtuu niin joku kyllä siitä kertoo. Sosiaalinen media puolestaan tulee rajoittumaan vain ystäviin ja minulle tärkeisiin, saman tasoisiin sisällön tuottajiin.

3. Tulen olemaan itselleni kiltti

Tämän kyseisen jakson aikana olisi todella helppoa syyttä itseäni tästä inspiraation puutteesta, jota koen. Mutta päätökseni hyväksyä se tarkoittaa, ettei minulla ole oikeaa vastausta siihen, milloin se saattaisi palata. Pääsääntöisesti siis päästän irti ohjaimista ja annan sen ottaa oman suuntansa.

Joten sillä välin kun tämä kaikki tapahtuu, minulla on väistämättä hiukan ylimääräistä aikaa, kun en yritä luoda jotakin. Tämä aika tulisi siis käyttää oman itseni huolehtimiseen ja lepäämiseen kunnes inspiraatio palaa. Tämä tarkoittaa oikeaa lepoa, sellaisten asioiden tekemistä mistä nautin, ajatusten kirjaamista ylös, jos niitä tarvitsee poistaa mielestäni, ehkä jopa olla tekemättä kerrassaan mitään.

☀️☀️☀️

Jos olet samanlaisessa tilanteessa kuin minä voisi olla ehkä kokeilun arvoista lopettaa taistelu inspiraation puutteen ylitse pääsemiseksi ja sen sijaan vain hyväksyä se. Koska maailma tarvitsee luovuuttasi, mutta se ei voi saada sitä jos et huolehdi itsestäsi ensin.

Oletko itse kokenut inspiraation puutosta? Miten pääsit siitä ylitse? Jätä omat vinkkisi ihmeessä kommentteihin!