L U O V U U S L U K K O

Blogissa ja aika lailla kaikkialla muuallakin on ollut nyt hiukan hiljaista. Olen yrittänyt kirjoittaa saadakseni ajatukseni muualle, mutta se on ollut hyvin vaikeaa - yritin kuvata, jopa videota viime viikonlopun hiusmessuilta, tuloksetta. Jopa tämä on nyt kirjoittaminen tuntuu tönköltä. Olen vielä liian rikki, kaikki tuntuu turhalta kuin maailma olisi vastaan eikä kukaan olisi enää auttamassa.

Kuolema on luonnollinen asia, mutta tätä ei osannut odottaa. En ajatellut sen menevän näin, mutta eihän elämä koskaan mene kuten ajattelee. Yritys kuitenkin jatkaa samaan rataan on suuri, sillä tiedän ettei toisen poismenon vuoksi kannata jäädä sänkyyn makaamaan. Itsellä on kuitenkin vielä elämä edessä ja pientä lohtua tuo, että sitten kun itse tervehdin tuntematonta on joku minua odottamassa halauksen kera.

Hän oli yksi niistä harvoista,

niin vaivattomasti oma itsensä,

ja siksi maailma rakasti häntä.