Bloggaajana oleminen tarkoittaa, että sinulla on mahdollisuus saada äänesi kuulumaan tuhansien, jopa miljoonien ihmisten korville. Bloggaamisesta voi nykypäivänä tehdä helposti koko päiväisen uran. Heidän välillään on kuitenkin suuri ero, jotka yrittävät ja jotka luovat uraa.
Itse olen sen tason bloggaaja, joka parhaansa mukaan jakaa tietonsa, kokemuksensa ja näkemyksensä elämästä kaikille. Antaa ohjeistusta, mutta oikeasti suurin osa ei edes näe blogitekstejäni saatikaan niistä ei välttämättä ole kaikille apua.
Tässä postauksessa tulen kertomaan asioita bloggaamisen "rumasta" puolesta, joita kauheasti bloggaajat eivät kerro silloin kun tämä harrastus/ura otetaan puheeksi.
kaikista ei ole siihen // Karua, mutta totta. Niin monesti näkee ihmisiä, jotka ottavat bloggaamisen hyvin itsestään selvyytenä ja päättävät lähteä yrittämään uran luomista bloggaamisella tai sitten tavoitteena on vain harrastus, joka saa monen huomion. Vaikka kaikki voivatkin luoda blogin niin se ei merkitse, että jokainen saisi luotua menestyvän blogin.
Blogin ylläpitäminen on sama asia kuin yrityksen johtaminen. Itselläni blogi ei ole koskaan ollut yritys, mutta siitä on pikkuhiljaa kehkeytymässä osa minua, josta asiakkaani ovat voineet käydä lukemassa millainen olen. Olen yrittäjä ja on ilmiselvää, että blogistani tulee osa yritystäni ja yrittäjänä se tarkoittaa; Ei vapaapäiviä. Yrittäjyyteen voin paneutua paremmin myöhemmin, mutta nyt puhutaan bloggauksesta. Jos tahdot menestyvän blogin et voi istua paikoillasi ja vain olla. Jos tahdot lopettaa työsi, joka varmasti tuo sinulle rahaa, et voi ottaa silloin vapaata bloggaamisesta. Sinulla täytyy olla koko ajan uusi idea mielessäsi, uusi teksti tulossa, uusi video tekeillä.
Älä ota esimerkkiä sellaisista, jotka puhuvat kahden kuukauden lomista ja kertovat työskentelevänsä vain neljä tuntia viikossa. He eivät ole aloittaneet näin. Moni heistä on istunut pimeässä miettimässä päänsä puhki, miten tämän saisi toimimaan. Siinä on voinut mennä vuosia ennen kuin kaikki on vain loksahtanut kohdilleen.
Mikä erottaa menestyvän ihmisen ei menestyvästä? Suurimmalla osalla se on juurikin se, että he jatkavat eteenpäin tietämällä päämääränsä ja heillä on suunnitelma. Yksinkertaisesti; et voi blogata silmät kiinni ja ajatella tekeväsi niin hyvää työtä, että ihmisiä vain paljoutuu lukemaan tekstejäsi. Sinun on asetettava tavoite ja keksittävä suunnitelma, miten lähdet etenemään. Sitten sinun on pysyttävä suunnitelmassasi.
et tunne yleisöäsi ennen kuin puhut heille // Kun aloitin bloggaamisen ajattelin, että se räjähtäisi heti käsiin. Ajattelin kaikkien olevan kiinnostuneita, samaa mieltä tai saavansa jotain apua kirjoituksistani. Huomasin myös tietynlaisten postausten, juuri niiden joiden en ajatellut herättävän huomiota, olevan enemmän muiden mieleen. Olin myös aloittaessani hyvin ujo, omassa kuplassa eläjä, joka esti sen että olisin tutustunut lukijoihini. Puhumattakaan verkostoitumisesta.
Kun sitten vuosien jälkeen aloittamisestani aloin puhumaan enemmän lukijoideni ja blogissa vierailijoideni kanssa aloin ymmärtämään enemmän heitä, jotka jäivät. Mitä kirkkaampi kuva sinulla on lukijoistasi sen helpompaa sinun on itse luoda tekstiä. Alat luomaan sisältöä, jonka kanssa oikeasti yhdistyt ihmisiin. Toki kirjoita edelleen aiheista, jotka sinua kiinnostavat, mutta ajattele ennen kaikkea lukijoitasi.
Todella hyvä metodi on aina esittää kysymyksiä. Mitä mieltä lukijasi ovat aiheesta yms. Toki kaikki eivät vastaa tai kukaan ei välttämättä vastaa, mutta se on täysin ok. Tarkoitus on kuitenkin luoda keskustelua ja antaa kuva, että olet kiinnostunut heistä. Tahdot tietää, mitä mieltä he ovat.
vähemmän kuin 1% lukijakunnastasi on tärkeä // Tämä on yksi hyvin vaikea pilleri nieltäväksi, jonka kanssa jopa minulla on vieläkin ongelmia hyväksyä. Tämä on oikeasti se pää ongelma melkeinpä kaikilla bloggaajilla. He uskovat, että jokainen on tärkeä, joten he yrittävät miellyttää kaikkia. Jossain vaiheessa sen sitten ymmärtää, että yrittäessä miellyttää jokaista ei oikeasti miellytä ketään.
Otetaan nyt esimerkki tapaus jos tahtoisit menestyä rahallisesti blogillasi; Ajatellaan, että sinulla on 5 000 lukijaa. Aika terveen oloinen seuraaja/lukijakunta henkilölle, joka voisi aloittaa uran somettamisella. Ajatellaan, että blogisi on kokkausblogi ja nämä ihmiset ovat alkaneet seuraamaan sinua, koska rakastavat itse kokkausta. Sitten päättät, että luot oman reseptikirjan. Tajuat, että huonoimmassa tapauksessa vain 10% näistä seuraajistasi ostavat kirjasi.
Päätät kuitenkin julkaista kirjan ja ainoastaan 10 ihmistä ostaa sen. Jos et jaksa laskea niin tämä on siis 0.2% seuraajistasi.
Mitä siis tapahtui?
Ajattelit; koska yleisösi rakastaa kokkaamista niin kaikki nämä ihmiset haluaisivat ostaa reseptikirjan. Koska he seuraavat sinua he haluavat ostaa reseptikirjan, joka on sinun luomasi. Kokoat kirjaan kaikki blogissasi olleet reseptit ja muutaman extran kiinnostuksen vuoksi. Kirja ei kuitenkaan herättänyt kauheasti huomiota.
Tämän katastrofin sijaan katsotaan asiaa eri kulmasta; Kun olet ottanut sen suuren askeleen ja keskustellut lukijoidesi kanssa tajuat, ettei suurin osa ymmärrä kuinka meal preppaus toimii. Päätät siis luoda pikkuisen kurssin, joka maksaa €50. Kurssilla ohjeistat ihmisiä kuinka suunnitella ja tehdä meal preppaus koko seuraavalle viikolle.
Julkaiset tämän kurssin ja ainoastaan 1% lukijoistasi päättää ostaa tämän palvelun, mutta tämä 1% on mahdollistanut sinulle €2 500.
Sen sijaan, että olisit miellyttänyt kaikkia päätit keskittyä siihen 1%, jolla tiesit olevan joku tietty ongelma, jonka vuoksi he olivat valmiita maksamaan ymmärtääkseen, miten ratkaista asia.
oma intohimosi ei välttämättä ole kultakaivos // Kun haravoi blogeja, jotka antavat vinkkejä, miten blogi luodaan yksi asia, joka melkeinpä aina pomppaa esiin on; Valitse aihe joka kiinnostaa sinua, johon tunnet vetoa, intohimoa. Tämähän käy järkeen, koska kuka tahtoisi kirjoittaa vuosia aiheesta, joka ei itseään sytytä?
Valitettavasti totuus on, etteivät kaikki aiheet anna sinulle edes mahdollisuutta saada rahaa tai vaikka et uraa etsisikään niin suurta lukijakuntaa. En nyt tarkoita viisi numeroista määrää rahaa kuussa. Tarkoitan aihetta, joka tuskin antaisi sinulle kahta sataa kuussa.
Hyvä uutinen on, että suurin osa aiheista on sellaisia, joista voi saada täyspäiväisiä tuloja ja paljon lukijoita. Jos sitä lähestyy oikealla tavalla. Sinun täytyy vain ottaa se aika selvittääksesi, mitkä ovat niitä aiheita.
Jälleen kerran helpoin tapa on puhua ihmisille. Kuulostaa jo kliseeltä tässä vaiheessa, kun sen olen sanonut monta kertaa, mutta kun löydät lukijoita, jotka ovat halukkaita puhumaan, kertomaan ongelmistaan ja tulevat aina takaisin saadakseen näihin vastauksia, apua, siinä on jo itsessään kannattava aihe.
Tämän vuoksi on niin monia blogeja, jotka antavat vinkkejä bloggaajille. Voisi siis ajatella, että tämä on ainoa aihe, joka kiinnostaa ihmisiä, mutta et törmää muihin aiheisiin välttämättä sen vuoksi, koska itse etsit apua omaan bloggausongelmaasi. Blogiyhteisöstä löytyy pilvin pimein esim. neulomisaiheisia blogeja. Se on jo oma yhteisönsä se.
Blogin aihe ei ole muuta kuin kirjoittamista ongelmasta ja kuinka ratkaista se. Esimerkkinä; muotiblogit. Nämä auttavat ihmisiä pukemaan erilaisia vaatteita, asusteita. Tämä on katsos se ongelma, mikä ihmisillä on ja he tahtovat siihen ratkaisun. Jos voit auttaa heitä löytämään täydellisen asun he ostavat kyllä sen samaisen asun, jota esittelet blogissasi.
Se että esität kysymyksen; "Mistä minun pitäisi blogata?" ei ole oikea kysymys. Oikea kysymys on; "Mikä on se ongelma, jonka ratkaisussa aion olla avuksi?"
bloggaus voi olla yksinäistä // Hirveän moni ei oikeasti puhu siitä kuinka paljon työtä bloggaaminen vie ja ennen kaikkea silloin jos se sattuu olemaan ura. Itselläni tämä on vain harrastustasoista, mutta kohtelen blogiani kuin yritystä. Olen tehnyt tätä pian vuosikymmenen ja nykyisin kun tapaan ihmisiä, joiden kanssa tämä harrastus tulee puheeksi he kohtelevat blogiani kuin portfoliona itsestäni. Sitähän tämä tavallaan on. Saatan oikeasti viettää koko viikonlopun kirjoittaen postauksia tai valvoa kolmeen asti aamuun, koska olen yks kaks päättänyt haluavani uudistaa blogini ulkoasun.
Kun on tehnyt näinkin pitkään sitä alkaa huomaamaan kuinka yksinäistä tämä harrastuksena ja ennen kaikkea urana voi olla. On hirveän vaikea jakaa bloggauksen tuomaa stressiä ja turhautumista ihmisten kanssa, jotka eivät itse kauheasti ymmärrä tästä maailmasta mitään.
Tämän takia on hyvin tärkeää rakentaa suhteita myös blogimaailmassa olevien kanssa. Kuten kaikissa asioissa, jopa tässä on hyvä ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka tekevät samoja asioita. Suosittelen itse facebook ryhmiä ja muutenkin ottamaan yhteyttä mielenkiintoisiin bloggaajiin. Aloittamaan keskusteluita. Tämä antaa mahdollisuuden sinulle kysyä neuvoa ja jopa sinun antaa vastauksia muiden kysymyksiin.
---
Olit itse rakentamassa uraa, yrittämässä saada vain äänesi monen korville tai ihan hauskuuden vuoksi ylläpitämässä blogia muista yksi asia; älä vertaa itseäsi muihin somemaailmassa oleviin. Älä tee samaa kuin muut vaan luo oma maailmasi.
Muista käydä seuraamassa blogia Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa (@paulinetheblog)
Hyvin kirjoitettu!♥
VastaaPoistahttps://jasukuvaa.blogspot.com/
Kiitos :)
PoistaKiitos mielenkiintoisesta tekstistä! Pystyn samaistumaan aika moneen kohtaan :)
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla :D
PoistaKiinnostava teksti!Lukijat eivät varmasti osaa aavistaa, miten paljon työtä ja nimenomaan metatyötä bloggaaminen vaatii.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaAjattelin tällasen olevan mielenkiintosta luettavaa ihan sellasillekin jotka eivät bloggaa. Saavat vähän inside fiilistä siitä millaista se blogin ylläpitäminen oikein on.
Wau miten kiinnostava postaus! Verkostoituminen on kyllä tosi tärkeää ja myös hauskaa blogimaailmassa. On tosi mukavaa päästä tutustumaan ihmisiin, jotka ovat samalla aaltopituudella ainakin tämän bloggaamisen suhteen :)
VastaaPoistaKiva kuulla :D
PoistaSitä ei ensin ajattelis tärkeenä tai ees hauska - tai sitten ite oon vaan outo omaan kuoreeni käpertyjä ollut xD - mut se oikeestaan on. On ihana päästä jutustelemaan postauksista ylipäätänsä bloggaajien kanssa.
Ärsyttävää miten paljon kursivoit, värjäät ja boldaat tekstiä. Todella vaikeaselkoista.
VastaaPoistaKiitos mielipiteestäsi. Itse koen helpoksi tuoda esiin pääpointteja tekstistä, varsinkin jos tekstiä on paljon. Mitä blogimaailmasta oon oppinut, monet eivät tule lukemaan pitkää tekstiä, vaan pikemminkin selailevat vain postaukset ja värjäämällä, lihavoimalla sekä kursivoimalla tekstiä pystyn näyttämään tekstin pääpointit. Yrittämään herättämään kiinnostusta, jotta koko teksti tai edes nuo pääpointit luetaan. Se on tullu huomattua, että jotkut jättävät tekstin lukematta kokonaan ja kommentoivat; "Mikset ottanut tätä asiaa puheeksi" tai saman tyylisiä, joka kuitenkin mainitaan tekstissä. Tämä myös auttaa omaa lukihäiriötäni, sillä pitkän kirjamaisen tekstin tuijottamisesta oma teksti alkaa hyppimään silmilläni.
PoistaSamastun tähän kyllä. Tosi hyvä teksti ja kiitos, että toit nämä asiat esiin. Toivoisin, että bloggaamisen kovaa työtä arvostettaisiin enemmän ja tämä varmasti auttaa osaltansa siinä. :) Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaDunia Toropainen
https://duniatoropainen.blogspot.com/
Kiitos sulle kommentista :3
PoistaMustakin olis kiva, että bloggaamista hiukan enemmän arvostettaisiin. Juu se on monille kotona työskentelyä, mutta tiedän pari asianajajaa, jotka työskentelee monta päivää viikosta kotoa käsin. Ne eroaa ehkä paperillisiesti toisistaan, mutta silti sitä työtä täytyy tehdä. Pitäisi ehkä enemmän saada ihmisiä, suurempia bloggaajia varsinkin, puhumaan siitä mitä se heidän työnsä, bloggaamisensa vaatii.