TIEDÄTKÖ MIKÄ ON PARASTA MINIMALISMISSA?

Minimalismi. Kaikki puhuvat siitä, monet ajattelevat sitä ja useat toteuttavat minimalistisempaa elämäntyyliä. Itsekin ihannoin heitä, jotka siihen ovat kyenneet. Luopumaan suurimmasta osasta tavaroistaan ja löytäneet tien yksinkertaisempaan elämään. Viime viikolla minulla meni kuitenkin hiukan yli kun instagramissa satuin lukemaan pitkän selostuksen erään mielipiteestä asiaan. Ajattelin sen olevan perus normaali teksti, jossa "hehkutetaan" kuinka on päässyt eroon omasta kulutuksesta. Ärsyynnyin kun tekstissä sitten mainittiin; "Valitettavan usein sillä tavoitellaan sitä onnea. Sillä materialla." "Vaikka se lähtee jostain aivan muualta. Onnellisuus. Aivan jostain muualta. Paljon, paljon syvemmältä. Se ei ole materian haalimista."

Sanojen tarkoituksen kanssa en lähde väittelemään vastaan, sillä olen samaa mieltä. Onnellisuus ei ole materiaalia eikä se synny sen haalimisesta. Se tulee jostain aivan muusta. Kuten myös tulee se onnellisuus, joka syntyy kun saa ostettua jonkun vaatteen tai huonekalun. Onni ei synny siitä esineestä, vaan siitä mitä se esine edustaa. 

Äitini yritti parhaansa mukaan taata veljelleni ja minulle rikkaan lapsuuden, mutta rahallisesti se ei sitä koskaan ollut. Meillä oli tiukkaa useasti. Suurin osa silloisesta omaisuudestani oli joko käytettyjä tai aleraalista haalittuja. Jaoimme jopa monta vuotta tietokoneen kolmistaan. Jos jotakin saimme uutena oli mummi tai joku hiukan varakkaampi sukulainen sen ostanut.

Olen luonteeltani aina ollut sellainen, joka elää muiden aatteiden mukaisesti. En tiedä, mistä tämä tulee, mutta edelleenkään en aina sille voi mitään. Tämä luonteenpiirteeni on sellainen, jonka vuoksi en aivan kaikkien minimalistista elämän tyyliä harjoittavien kanssa tule toimeen. Jos joku sanoo tai edes vihjaa, että materia ei tee onnelliseksi ärsyynnyn. Ärsyynnnyn, sillä taustani huomioon ottaen en ole koskaan saanut juuri sitä, mitä haluan ja jos mietit luonteenpiirrettäni jota vihaan, ärsyyntymisellä taistelen sitä vastaan. Lapsena pystyin vain ihailemaan kavereiden ihania vaatteita, kenkiä, laukkuja ja pelikoneita. Nyt kun voisin ostaa jotain uutta, kestävää ja hiukan kalliimpaa sekä ennen kaikkea enemmän niin joku töksäyttää; "Ei se tuo sinulle oikeaa onnea." 

Innostun uudesta pyyhkeestäkin, sillä tiedän ettei se ole kaverin vanha, kulahtanut ja se on juuri sellainen kuin itse tahdon oman pyyhkeeni olevan. Ei se ole kuitenkaan se esine tai niiden määrä, joka innostaa minua vaan se että tiedän hankkineeni sen itse. Olen itse paiskinut töitä sen eteen, että voin ostaa sen, mitä tiedän tarvitsevani, mitä tiedän kaipaavani. Joidenkin asioiden kohdalla kuten Nintendo DS juttu menee niin että tahdon sen koska se oli asia jota en lapsena koskaan saanut. Tietysti sitä tahtoo toteuttaa lapsuuden unelmiaan heti kun voi.

Ärsyyntyneisyydestäni huolimatta tahdon silti itse harjoittaa minimalismia, sillä tiedän, miltä se elämä näyttää, kun tavaraa haalii liikaa. Tiedän, miltä se näyttää, jos ottaa tavakseen ostaa asioita ilman että pohtii; "Tarvitsenko tätä?" Lapsuuteni on antanut minulle silmän rakastaa yksinkertaista, mutta samalla myös harmillisesti mielen, joka nyrpistää nenäänsä jos ensimmäisenä täytyy käytettynä asiat hankkia. Näen siis itse minimalismin kahden laisena asiana; sellaisena joka saa minut huokaisemaan ihailusta sekä sellaisena jonka vuoksi tuhahdan halveksivasti. Tällä tavalla ihmismieli voi oikeasti olla hiukan kieroutunut, mutta aina me kuulemme kaksi ääntä kaikesta. Itse sitten valitsemme kumpaa seuraamme. Kummasta tulee se kuuluvampi ääni omilla huulillamme.

Itseni mielestä paras minimalistista elämäntyyliä kuvaava sekä sen puolesta puhuva teksti olisi Mia Frilanderin kirjoittama pikkuinen artikkeli; Minimalismi on trendikästä, koska emme enää halua olla kuluttajia. Suosittelen lukaisemaan jos vielä et ole. Teksti kertoo lyhesti ja ytimekkäästi, mitä minimalismi on ja miksi Frilander itse alkoi sitä harjoittamaan. Tähän tekstiin törmäsin myös ärtyneenä aikaisemmin lukemani instagram tekstin jälkeen ja lepyin. Voit itse lukaista kyseisen tekstin tästä.

Tiedän, että joku saattaa nyt itse pienessä päässään ärsyyntyä, kun en osaa "päättää kumpaa mieltä olen asiasta". Tiedän mitä mieltä olen. Olen itse minimalismin kannalla ja todennäköisesti tulen itse harjoittamaan myöskin sitä, sillä en tahdo vanhuuden kourissa täyttää asuntoani turhilla esineillä. Tämän pitkän höpötykseni tarkoituksena oli ehkä enemmänkin sanoa; Tiedätkö mikä on parasta minimalismissa? Se että se on aivan oma valintasi.
Kaikista artikkeleista, muiden höpinöistä ja instagram postauksista huolimatta se on täysin yksilön oma valinta elääkö vähällä vai enemmällä. Vaikka jonkun mielestä se olisi ainoa oikea tapa elää niin sinun ei tarvitse niin ajatella ja jos itse arvostat yksinkertaisuutta, älä vähättele sitä jos joku muu tahtoo enemmän. Muiden päitä ei tarvitse kääntää, kunhan tiedät itse mihin suuntaan olet matkalla.

"I've learned that Minimalism isn't about what you own, it's about why you own it." -- Brian Grande

Seuraa blogia myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa (@paulinetheblog)