LUUKKU 4 | NELJÄ JOULUKERTOMUSTA

Neljäs päivä jo ja neljännessä luukussa mennään. Jälleen oli pitkä päivä töissä, mutta näin iltaisin onkin kiva päästä kirjoittelemaan teille. Nopeasti näpyttelenkin tämän, sillä masu on täynnä ruokaa ja seuraavaksi riennän suihkuun sekä iltapuuhiin. Jätänkin sinulle nyt hiukan iltalukemista oman jouluni hassuista tapahtumista.

Joulukalenteri

Saimme veljeni kanssa joka vuosi joulukalenterin, joka ensin oli suklaakalenteri ja jossain ala-asteen viimeisillä vuosilla vaihtui itselläni Little Pet Shop kalenteriksi ja veljelläni Lego kalenteriksi. Muistan kuinka yhtenä vuonna, jolloin meillä oli vielä suklaakalenterit istuimme veljeni kanssa hänen huoneessaan ja mussutimme kaikki suklaat luukuista. Kun suklaat oli syöti hetki oli kyllä sellainen; "oh f*ck". Kaksikymmentä minuuttia hätäilimme, mitä tekisimme kunnes päätimme vain kertoa mitä oli käynyt. Vähän tuli noottia äidiltä ja isäpuolelta, mutta saimme uudet kalenterit. Tai uuden. Pitäähän siitä jotenkin rankaista, joten sinä jouluna jaettiin sitten kalenteri.

Joulutorttu

En itse pidä joulutortuista. 1) koska lehtitaikina ei ole mieleeni ja 2) koska veljeni. Istuimme veljeni kanssa keittiönpöydän ääressä ja mussutimme joulutorttuja. Tyhmänä sanoin veljelleni; "Tämä hillo näyttää epäilyttävältä". Hän tajusi, mitä tarkoitin (jos sinä et hoksannut niin luumuhillo näytti minusta kakalta) ja päätti tehdä jotain ällöttävää. Hän otti ison haukun tortusta ja mussutti sitä niin, että hillo valui pitkin hänen suupieliään. Sisarukset ovat ihania.

Joulupukki

Meillä perinteenä oli aina, että mummi ja hänen miehensä tulivat aina joulurauhan julistuksen jälkeen meille. Mummin mies pukeutui myös joka vuosi joulupukiksi. En tiedä, miten tietoon tuli, että hän oli aina pukki, mutta silti odottelimme häntä intona. Totisesti veljeni kanssa aina sanoimme; "Istun tässä kunnes pukki tulee!" ja asetuimme sohvalle kököttämään emmekä liikkuneetkaan ennen kuin mummi tuli ensin ovelle. Mummi kun aina tuli ensin ja hänen miehensä tarina oli ettei koskaan ehtinyt nähdä pukkia, sillä oli etsimässä autolle parkkipaikkaa.

Indiskalevy

Meidän joulu on aina ollut aika suomalainen lukuun ottamatta yhtä asiaa. En muista minä vuonna äiti sen osti, mutta levy löytyy vieläkin ja sitä hän soittaa edelleen häärätessään joulujuttujen parissa. Levyssä on perus joulukappaleita, mutta niissä on pieni itämainen twisti. Pari joulua sitten jammailimme äidin kanssa keittiössä sitä kuunnellen ja Rille istui sohvalla silmät pyöreinä kappaleita kuunnellen. Hän kysyi voidaanko vaihtaa johonkin muuhun levyyn jolloin äiti murahtaa ei ja jatkaa hyräilyä.