#TÄTÄRAKASTANJATÄTÄEN

Nappasin tämän aiheen jo elokuun puolella ihastuttavan Einon blogista, sillä aihetta ei voinut vain jättää notkumaan. Se oli niin suuri herkku ja aikaisemmin keho on ollut aiheen blogissani. Omia vikoja huomaa aina ja niistä murehtii näkevätkö muut. Viat ja negatiivisuus ovat aina pinnalla, sillä jostain syystä ihmismieli muistaa paljon helpommin kaiken pahan kuin sen suuremman hyvän. Siksi teen tämän haasteen. Muistuttaakseni itseäni, että on aisoita joista pidän itsessäni ja kertoakseni sinulle, etteivät kaikki ole täydellisiä.

tätä rakastan: kädet, luovuus

Mitä enemmän elän päiviä sitä paremmin tajuan rakastavani käsiäni. Kynsiäni, sormiäni, kämmeniäni ja käsivarsiani, kyynerpäitä sekä olkapäitä. Rakastan katsoa sormiani juoksentelemassa näppäimistöllä kun luen tekstiä, kuinka sormeni pitelevät kynää, kuinka pitelen hiussuortuvaa, kun teen jollekin kampausta. Rakastan jokaista pientä arpea, jotka ovat tulleet elämäni aikana, sillä eniten minulla on elämisestä tullut merkkejä käsiini. Sormessa on, kämmenessä ja ei saa unohtaa tatuointejani vasemmassa käsivarressa. Rakastan piirtää, sommitella, ottaa kuvia, muovailla, maalata ja siksi luovuuteni on myös yksi rakkauden kohteeni itsessäni. Voin saada joskus yhden kokonaisen tarinan keksittyä tuulen mukana matkustelevasta lehdestä, sillä leijailu näyttää niin kauniilta. Olen tarkkasilmäinen, mutta suurin osa siitä tulee luovaan käyttöön. Tekstiksi tai piirustukseksi.

tätä en: vatsamakkarat, laiskuus, tummat silmänaluset 

Olen aina ollut pienikokoinen, laiha, ja jos tulen äitini mukaan todella paljon mummiini niin myös pysyn pienenä ja laihana. Minulla on aina myös ollut vatsamakkarat tai en ainakaan muista ettei minulla olisi koskaan niitä ollut. Minulla on muutama ystävä, joilla niitä ei ole ja kateus on suuri siinä kohdalla. Tässä kohtaan laiskuus tulee kuvaan, sillä en yksinkertaisesti jaksa lähteä kuntoilemaan makkaroita pois, mutta en ole oppinut vieläkään "hyväksymään" niitä ja moitin itseäni laiskuudestani. Olen aina ollut laiska ihminen ja sitä pikkuhiljaa yritän kitkeä pois, sillä jos olet laiska et saa mitään tehdyksi. En nykyään ole niin laiska kuin 6 -vuotta sitten, mutta olen vieläkin joissakin asioissa esim. kotitöissä.

Minulla on aina ollut tummat silmänaluset ja olen aina niitä vihannut. Joskus jopa häpeän niitä, sillä pari kertaa minulta on kysytty onko minua lyöty. Nyt olen epävarmempi kuin koskaan, sillä nämä kysyjät ovat yhdistäneet heti siihen, että Rille olisi minua pahoinpidellyt, mikä on kerrassaan kauhea ajatus sekä väite, sillä tiedän ettei hän ikimaailmassa minua löisi. Minulla on aina ollut hiukan vitamiinin sekä raudan puutosta ja olen ollut myös huono syömään näitä. Tällä hetkellä kun ensisijaisena ajatuksena on se, että kaapissa on sitä ruokaa eikä että se ruoka antaa tarvittavat vitaminiit ja lääkekaapissa on sitten loput purksissa #opiskelijanelämää

Onneksi nämäkin asiat tulevat muuttumaan pian!

Tähän loppuun voisin aivan hyvin sanoa; opi rakastamaan kehoasi ja itseäsi juuri sellaisena kuin olet ja kyllä olen juuri tuota mieltä, että itseään pitää oppia rakastamaan, mutta kaikki eivät rakasta ilman muutoksia. Sinun ei täydy rakastaa omia vatsamakkaroitasi, jos ne häiritsevät sinua. Asioita voi aina muuttaa, elämme vielä ajassa jossa melkeinpä kaikki on mahdollista, mutta kaikesta täytyy myös olla todella varma sekä valmis tekemään ne asiat, mitkä täytyy päästäkseen haluamaansa lopputulokseen. Jos itse olet tyytyväinen kehoosi älä moiti sitä joka ei ole ja jos et ole tyytyväinen älä jää surkuttelmaan asiaa, vaan tee asian eteen jotain, kuin vain haaveilisit tai ärsyttävämpää valittelisit asiasta.

Itsekään en haasta ketään nimeltä, vaan haastan ne bloggaajat, jotka kuulevat tästä haasteesta nyt ensimmäistä kertaa tekemään tämän sekä ne joiden mielessä kävi, että tämän voisi itsekin tehdä.