ISÄ

the thing about having

an alcoholic parent

is an alcoholic parent

does not exist

simply 

an alcoholic

who could not stay sober

long enough to raise their kids

-- rupi kaur, honey and milk

En tunne, tuntenut tai tule koskaan tuntemaan isääni. En koe tuntevani häntä muiden kertomien tarinoiden kautta, sillä jokainen kertoo aina "vääristyneesti" asiat. Omin silmin. Olen aina tahtonut kuulla isäni suusta hänen tarinansa. Mistä hän haaveili lapsena. Kuka oli hänen idolinsa. Millaisesta musiikista hän piti. Mikä oli hänen lempivärinsä. Mutta hän kuoli 2014 ja nytkin kun vain pohdin asiaa kirjoittaessani tahtoisin vain läväyttää sitä miestä ja kysyä miksi.

Se mitä tiedän niin isäni oli alkoholisti, joka käytti muitakin päihteitä ja ainakin kerran kuukaudessa hän kävi väkivaltaiseksi, koska niinhän kaikki addiktit käyvät kun tavara loppuu. Hän oli kuitenkin myös lempeä, herkkä, huumorintajuinen, taitava laulaja sekä luovuutta rakastava ihminen. Tiesin, että viimeiset kuukaudet, jotka hän eli hän yritti päästä eroon päihteistä. Hän oli vieroituksessa, mutta sitten hän ei vain jaksanut.

Moni hänen lapsenaan olisi varmasti vihainen, häpeää täynnä tai jotain muuta, mutta itse en jaksa kantaa kaunaa ja pahan suopuutta sisälläni. Tiedän vain sen, että olen pienesti pettynyt ja yritän tehdä elämälläni jotain, joka saisi hänet olemaan ylpeä, että jollain hänen teoistaan oli hyvä tarkoitus tässä maailmassa.

Tiedän oikeastaan hänen olevan ylpeä, sillä viime keväänä hän ilmestyi unessani. Hän oli saman näköinen kuin aina. Samat farkkuvaatteet, pitkät hiukset hienosti kammattuna taakse ja hän näytti nuorekkaalta, terveeltä. Hän hymyili ja kuunteli minua kun kerroin, mitä tässä on tapahtunut. Muistan selvästi kuinka nappasin häntä kädestä ja sanoin; "Tahdon näyttää sinulle kihlattuni!" Hänen hymynsä levisi korviin ja hän kiltisti seurasi minua, kun raahasin häntä perässäni. Sitten heräsin ymmärtäen, ettei hän pääsisi näkemään Rilleä, mutta se hymy korvissa oli suurin hyväksyntä, jonka häneltä olisin voinut toivoa.

En jaksa vihata, sillä viha ei koskaan vie pitkälle. Tahdon olla onnellinen, sillä tiedän sen olevan suurin toive, mitä molemmat vanhempani minulle haluavat. Isällä oli paljon huonoja hetkiä elämässään, mutta äidin erottua hänestä hän yritti olla hyvä ihminen ainakin meille lapsille. En muista kertaakaan kun näin hänet, että olisin halunnut pois tilantesta. Riensin aina halaamaan häntä ja rutistin kunnolla. En tiedä oliko se muista väärin ja olinko vain tietämätön lapsi kaikkien mielestä, mutta jos hän nyt sattuisi tulemaan ovelleni antaisin hänelle silti ison rutistuksen. Heti sen korvapuustin jälkeen.

Vihaamiseen ei tarvitse paljoa syytä, mutta anteeksianto on suuri taito. Se ettei elä vihassa, tietämättömyydessä, draamassa ja negatiivisuudessa on suurin elämän ohje jonka tulen koskaan sinulle antamaan.

   Hyvää isänpäivää kaikille isille. Niin elossa oleville kuin kauan sitten kuolleille, jopa omalleni.

Lue myös; ÄITI