#MAANANTAIFIILIS PART 6 | VOIDAANKO JO MUUTTAA?

Elokuussa 2016 muutin tähän yksiöön, koska halusin päästä lähemmäs lukiotani enkä tahtonut muuttaa takaisin äitini helmoihin. Asuin tuolloin Rillen kanssa Hyvinkäällä ja sieltä ei ollut mikään paras matka Myyrmäkeen. Siihen aikaan tämä oli hyvä sijainti ja paikka asua. Nyt ei niinkään.

Asunto on aivan liian pieni kahdelle ja minun mielestäni ihmisen ei kuuluisi asua yksiössä kauhean pitkään. Tästä tulee erimielisyyksiä, mutta minusta yksiö on väliaika-asunto. Itse kun olen tottunut asumaan asunnossa jossa on tilaa - asuin kolmetoista vuotta rivitalossa, jossa oli kaksi kerrosta, kaksi vessaa ja kaikilla omat huoneet. Se että voin olla omissa oloissani on tärkeää. Olen tottunut siihen. Yksin yksiössä voi asua vaikka koko elämänsä, mutta kaksi ihmistä... Se ei onnistu.

Tämä yksiö rajoittaa tekemisiäni hyvin paljon ja myös Rillen. Hän on sosiaalinen ja tahtoisi pyytää ystäviään kylään, mutta minä taas viihdyn omissa oloissani enkä tahdo olla samassa tilassa porukan kanssa, jonka tiedän keskeyttävän omat tekemiseni. Toki minäkin tahdon ystäviäni tänne pyytää, mutta harva tahtoo tulla viikottaiselle vierailulle Vantaalle, koska seutulippu.
Minulla on jäänyt moni idea videoiden kuvaamisesta tekemättä, koska Rille on kotona. Hänen pelailunsa kuuluu taustalla ja totta puhuakseni minua ujostuttaa. Olen nyt vasta päässyt sen yli, että voin ottaa kuvia kun Rille on vieressä, mutta videokuvaaminen on täysin eri asia.

Blogin ja Youtuben lisäksi en voi toteuttaa omia haaveitani sisustuksen kanssa. Tahtoisin uusia huonekaluja, mutta neliömäärän vuoksi tilaa on vähän. Turha ostaa mitään, kun monelle asialle ei ole paikkaa. Ennen kaikkea emme voi tehdä sitä yhtä asiaa, jonka Rillen kanssa tahdomme eniten; hankkia koiraa. 

Mikään koira ei voi asua yksiössä. Paitsi ehkä hyvin pieni rotu, mutta me emme tahdo pikkuista koiraa. Tajusin viikko sitten kun olin äitini luona yötä, että koira olisi paras mahdollinen lisä tällä hetkellä suhteeseemme. Rille saisi jonkun syyn käydä ulkona ja minun ahdistukseni katoaisi. Huomasin kuoleman pelkoni lievenneen kun sain rapsutella Mochinaa ja hän nukkui vieressäni koko yön. En ajatellut sekuntiakaan kuolemaa illalla tai yöllä herätessäni, kun koira oli koko ajan vierelläni. Kun tulin takaisin kotiin ahdistava pelko palasi.

Viime tiistaina postiluukusta tuli kirje, joka koski talossamme tapahtuvaa putkiremonttia (vessa uusitaan kokonaan ja keittöönkin tulee muutoksia) ja siinä sanottiin, että asunnoissa remontti alkaa huhtikuussa 2019. Hypin oikeasti riemusta. Jes pääsen pois tästä asunnosta! Voin nimittäin nyt laittaa Stadin asunnoille hakemuksen ja voimme saada jopa ensi vuoden alussa asunnon, koska tästä asunnosta täytyy muuttaa pois. Toivo on ainakin suuri, joten pidetään peukkuja sen suhteen, ettei tarvitse tähän jäädä remontin ajaksi tai pahempaa joutua ulos.

Mutta positiivisen ajattelun voimalla mennään eteenpäin!

Lue edellinen kuulumis postaus: PÄÄNSÄRKYÄ, LIHASKIPUJA JA SYÖMISONGELMIA