TARINA NIMENI TAKANA

Aikaisemmin keväällä tuli törmättyä moneen postaukseen, jonka otsikkona oli "mitä nimeni kertoo minusta" ja olen aina innoissani lähtenyt lukemaan näitä, mutta tavallaan olen pettynyt siinä samalla. Tämän postauksen tarkoituksena, kun on ollut luoda sanoja oman nimen kirjaimista, mitkä kuvaavat itseään. Älä käsitä väärin! Tämä on mielenkiintoinen postaus ja varmasti itsekin toteutan tämän jossakin vaiheessa, mutta pieni pettymys on tullut, sillä odotin aina postausta, jossa kerrotaan miksi bloggaaja sai sen nimen, mikä hänellä nyt on. Tämä postaus on nyt siis sellainen. Mikä tarina on minun nimeni takana?

PAULA on sellainen nimi, josta en ole aina pitänyt. Kaikki me varmasti jossain vaiheessa toivomme itsellemme toisenlaista nimeä ja jotkut meistä sitten päätyvät vaihtamaan nimemme. Muistan kuinka ala-aste ikäisenä halusin olla Pauliina, sitten yläasteella Emilia ja jossain vaiheessa halusin toisen nimeni olevan Emilia. Nykyään olen kuitenkin sinut nimeni kanssa ja pidän siitä, sillä törmään todella harvoin kaimoihini. Olen kai elämäni aikana törmännyt kolmeen kaimaani.

Jos olet koskaan lukenut bloggaaja osion tiedätkin jo, että televisio antoi nimeni tai parempi sana on kaiketi inspiroi. En ollut vielä syntynyt kun vanhempani alkoivat pohtia minulle nimeä. He istuivat television ääressä, katsomassa jotain lauantai-illan ohjelmaa ja ehdottelivat eri nimivaihtoehtoja. Ohjelman lopputekstit alkoivat ja siellä sadan nimen joukossa näkyi nimi Paula. "Oliskos se hyvä?" Isäni tokaisi ja siihen sitten päädyttiin.

BIRGITTA on toinen nimeni ja ai jestas sentään kun olen niin monta vuotta vihannut sitä. En tiedä ollenkaan edes syytä sille miksi. Ehkä kun se on niin "vanhanaikainen" ja kun kaikilla muilla oli upeita nimiä ja minulla joku Birgitta. Tässä parin vuoden sisällä olen kuitenkin alkanut kiintymään toiseen nimeeni ja nykyään pidän siitä.

Isälläni on ollut sellainen mielipide lasten nimistä, että näille täytyy antaa jotain vanhempien omaa. Yksinkertaisesti tätä nimeä ei siis pohdittu kauheasti, sillä se on täysin sama kuin äidilläni. Nykyään kun mietin niin on oikeastaan kiva kun meillä on äidin kanssa sama toinen nimi. Kannan ainakin osan äitiäni kaikkialle.

SEPPÄ ei ole ollut aina sukunimeni. Minut ristittiin isäni sukunimellä eli Pesonen ja sillä nimellä elin yksitoista vuotiaaksi asti. Äitini ja isäpuoleni menivät sitten naimisiin ja äitini päätti ottaa isäpuoleni nimen ja samoin vaihtui sitten minun ja veljeni sukunimi. En tule varmastikaan enää vaihtamaan takaisin Pesoseen, sillä ihan liikaa paperityötä ja jos menen naimisiin niin nimi vaihtuu siinäkin jo. Ellei se kuulosta tosi typerältä muiden nimieni kanssa.

   Minkälainen tarina sinun nimesi takana on?

Lue myös: 15 RANDOM FAKTAA MINUSTA