0
Tähän haasteeseen törmäsin ihanan Emilian blogissa MUTSIS ON. enkä voinut vastustaa kiusausta olla tekemättä tätä itse. Hauskaa tästä vielä teki sen, ettei hän haastanut puolestaan ketään tiettyä bloggaajaa, vaan antoi haasteen niille, jotka tätä eivät ole vielä tehneet. Kysymykset tässä haasteessa ovat todella hyviä, sillä näissä pääsee vastaamaan juuri niihin bloggaamiseen kohdistuviin ennakkoluuloihin.
Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.
En. Käyn itseni mielestä kauniissa paikoissa, mutta en sen vuoksi että saisin aina otettua niistä kuvia someen. Ei, ei. Käyn ns. kauniissa paikoissa, niin liikkeissä kuin tapahtumissa, koska silmät tarvitsevat välillä kaunista katseltavaa sekä koska oma sieluni, inspiraationi kaipaa sitä. Olen oikeasti maailman huonoin ottamaan kuvia ja yleensä vasta jälkikäteen musitan, että olisin voinut ottaa hyvän kuvan ruuastani tai asustani kun olin liikenteessä. Tosi harvoin lähden ulos ovesta tarkoituksenani kuvata sisältöä someeni.
Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.
En. 1) en voi tehdä kattauksia, sillä ei ole ruokapöytää (harvemmin edes ruuistani kuvia otan), 2) en pukeudu somen vuoksi, vaan niin, miten itse haluan ja 3) rakastan sisustaa ja etsiä inspiraatiota somesta, mutta en tahdo sisustaa kotiani sen vuoksi "upeaksi", että saisin upeita kuvia. Toki tahdon antaa inspiraatiota kuvillani muille, mutta se ei ole se pääpointti. Kodinkin täytyy olla sellainen paikka, jossa viihtyy, jota tykkää katsella. Toki joskus tulee inspiksiä asuihin joista saisi hyvät kuvat instaan, mutta ei se ensimmäisenä mielessäni ole kun vaatteitani aamulla valitsen. Kysymys kuuluu tarkemmin; "Missä tunnen itseni mukavaksi tänään? Kierässä topissa vai löysässä t-paidassa?"
En ota itsestäni kuvia, enkä insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.
Kyllä ja ei. Nyt olen oikeastaan ottanutkin pari kuvaa, sillä aina ei jaksa meikata, mutta tekee mieli ottaa pari kuvaa omasta lärvistään. Kuitenkin tämä on tosi harvase päivä tapahtuva asia, sillä en aina tunne itseäni niin kauniiksi tai itsevarmaksi, että voisin niitä esim. joka päivä tai edes viikko ottaa. En ota niitä sen vuoksi koska olen hyvin epävarma tummista silmänalusistani, jotka saavat minut näyttämään haudasta nousseelta. Eräs naapuri tokaisi kerran, että hakkaako Rille minua, kun näytän kauhealta. Kerran olen saanut omasta mielestäni hyvät kuvat ilman meikkiä. Silloin olin tosin myös suihkun raikas, ettei iho näyttänyt turvonneelta.
Teen asioita ja kerron asioita blogissani, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.
Kyllä ja ei. Minulla ei niinkään kauheasti ole mitään brändiä, mitä niin sanotusti voisin mainostaa. Ainoa asia, minkä keksin on hiusaiheiset postaukseni. En sillä mitään brändiä tahdo mainostaa, vaan kertoa, että olen alan tuleva ammattilainen ja, että päivä päivältä tiedän oikeasti enemmän asiasta, opin enemmän. Aiheesta saa siis tulla kysymään.
Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.
En. Käsittelen juu kuvani, mutta ainoastaan sen takia, että saisin väritasapainoin juuri sellaiseksi kuin sen haluan. Itse pidän kylmemmistä sävyistä ja jos olet huomannut niin yleensä esim. instagram kuvani taittuvat hyvin paljon siniseen tai violettiin tai jopa molempiin.
Silottelen elämääni somessa.
En. Kaikki ei ole edes tarkoitettu someen. Jotkut kertovat varmaankin kaiken sen, mitä heidän elämänsä sisältää, mutta itse tahdon pitää jotkut asiat yksityisinä sekä, koska kun itse olen valinnut jakaa elämääni muille ei tarkoita, että läheisteni pitäisi tehdä sama minun kauttani. Enkä varsinkaan silottele elämääni, sillä ei ole mitään siloteltavaa. En kerro riidoista joita minulla ja Rillellä on tai erimielisyyksistä, joita syntyy minun ja ystävieni välillä. Ne eivät vain yksinkertaisesti kuulu kenellekään muulle. Varsinkaan sellaisille, jotka eivät ole arjessa mukana tai ole nähneet tilannetta. Tiedän, että suurin osa tämän maapallon tallaajista rakastaa juoruja - näkisittepä kuinka moni kampaamossa lukee seiskaa ja kysyy onko uusin jo tullut - tai ylipäätänsä draamaa, mutta en tahdo olla sellaisten luoja.
Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.
Olen vasta tehnyt muutaman, mutta kadun ja en kadu. Aina sitä ajattelee, että olisi voinut tehdä toisella tavalla sekä, että olisi voinut lukea paremmin sopimuksen tai edes lisätä siihen itse jotain. Mikon kanssa on ollut hauskinta. En edes pyytänyt mitään tuosta 5 suosikkia postauksesta ja hän heti ensimmäisenä jakoi sen somessa ja kertoi muille. Toisin kuin muut yhteistyöni, jotka näköjään vain olivat mainostusta näille yrityksille. Mikko on muutenkin maailman ihanin kannustaja ja hänestä on tullut mentori minulle. Hän antaa rakentavaa palautetta ja kehuu jokaista asia jonka olen tehnyt.
Bloggaajan elämä on glamourista.
Se riippuu kenen bloggaajan elämää katsotaan. Omani ei nyt niinkään ole, mutta ei sen oikeasti tarvitsekaan olla sitä, jotta voisin blogata. En oikeastaan edes tahtoisi, että se olisi sellaista. Totta kai sitä aina haaveilee glamourista, mutta olen niin tottunut hiukan "alempi luokkaiseen" elämään, etten tiedä, mitä tekisin, jos se ei olisi sitä. Elämä olisi varmasti tylsää. Puhuimme Rillen kanssa, mitä tekisimme jos tulisi lotossa päävoitto. Raha menisi siihen, että elämällä olisi pohja johon se tuhlata, mutta sekään ei tarkoita, että pitää käydä hienoissa juhlissa, illan istujaisissa, avajaisissa yms. Eläisimme muuten perus elämää, mutta siihen kuuluisi vain oma asunta, auto ja nuoruus vuosien typeryyksistä johtuvien velkojen maksu.
Ajattelen hetket instagram -kuvina.
En todellakaan. Tuohan on vain kauhea ajattelu tapa. Jo tuo ns. kysymys saa itseni kauhistelemaan, että ajatteleeko joku elämän vain instagram -kuvina, tykkäyksinä, kommentteina ja seuraaja lukuna. Joskus iskee sellainen inspiraatio jostakin esineestä tai hetkestä, mutta en ajattele sitä heti instagramiin laitettavana, vaan ylipäätänsä pelkkänä kuvana, jonka voisin saada muistoksi.
Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.
En. Vihaan keskustelupalstoja, varsinkin niitä joissa vaan raivotaan ja trigeröidytään, kun luetaan asioita väärin ja Jodel on maailman turhin sekä välillä inhottavin paikka. Juu, minulla on se sovellus, mutta käyn katsomassa menon kerran kuussa, jos sitäkään. Varsinkin blogi ja tube puolella. Enkä ole edes koskaan nimeäni googlettani.
Bloggaaminen ei ole oikea työ.
Bloggaaminen juuri ON oikea työ. Tästä asiasta saa vääntää niin paljon rautalangasta. Ainoastaan bloggaaja (teki työkseen tai ei) tiedostaa sen kuinka paljon aikaa, kärsimystä ja motivaatiota tämä vaatii. Juu, tässä ei ole ehkä samanlaisia työtunteja kuin monella muulla, mutta tässäkin täytyy oiekasti miettiä ehkä jopa enemmänkin, miten sitä postauksen tekisi. Varsinkin yhteistyöpostausten kanssa. Kuvien ja tekstin pitää olla omaa, mutta siinä täytyy myös mainostaa. Se on oikeasti todella vaikeaa.
Ostan tuotteita tai vaatteita ainoastaan kuvattavaksi.
En. Saatan kyllä joskus ostaa kukkia kuvaamista varten, mutta sekin on todella harvinainen juttu. Miksi ostaisin jonkun asian vain kuvattavaksi? Turhaa ostaa tavaraa vain tilan viemiseksi.
Minä puolestani haastan tämän tekoon kolme bloggaajaa! Sinin, Sannan ja Lindan.
Ei kommentteja
Pidetään kommentikenttä siistinä, kiitos ♥