KUUMUUTTA, HIKEÄ JA FANTASIAA

27 astetta lämmintä, porottava aurinko, pieni yksiö, ei läpivetoa, yksi hyödytön tuuletin ja silti yritän nauttia lämpimästä kahvistani.

Nämä viimeiset pari päivää eivät ole olleet mitään maailman suurinta herkkua. Ensimmäistä kertaa elämässäni hikoilen (en oikeasti hikoile koskaan). Varsinkin kämmenistä, joka on hyvin ällöttävää ja inhottavan tuntuista. Rakkaus on kuitenkin syttynyt pyöräilyshortsejani kohtaan, sillä minusta tuntuu kuin saisin paremmin hengitettyä. Tai ainakin peppuni saa. Rintaliivejä puolestan yritän välttää, sillä heti kun puen ne päälleni niin tuntuu kuin koko maailma olisi tuhat kertaa kuumempi. Kellään muulla sama?

Kuumuudesta huolimatta olen päässyt liikkeelle näkemään ystävääni ja äitiäni perjantaina sekä veljeäni lauantaina. Muuten olen tahtonut vain pysyä neljän seinän sisällä, vaikka tänne läkähtyykin. Olen kirjoitellut monen monta postausta, mutta harmikseni valokuvaus on muuttunut suureksi ongelmaksi. Ajatuksia kuvista syntyy, mutta kuumuuden vuoksi en ole jaksanut vain tehdä sitä. Valmiiksi hyvin laiska ihminen on kuumuudessa muuttunut laiskemmaksi. Nämäkin kuvat juuri ja juuri jaksoin ottaa. 

Olen yrittänyt herättää inspiraatiotani muuhunkin kuin blogipostausten kirjoittamiseen. En ole jatkanut kirja projektiani pariin kuukauteen, joka puolestaan on todella suuri takapakki tavoiteelleni yrittää saada kirjani kustantajalle. Jään kyllä aina junnaamaan sen yhden luvun kohdalle, sillä se ei ole koskaan tuntunut oikealta. Muutenkin olen jälleen kerran päätynyt muuttamaan tarinaa kokonaan. Se on varmaan hyvä, sillä tarina on kuitenkin valmiina jo luettavissa muille. Yritän saada tarinasta syvemmän. Varsinkin päähenkilöistä. Siksi loin soittolistan, joka voisi inspiroida. Tuntuu kuitenkin etten tule koskaan olemaan täysin tyytyväinen. Tämän on kuitenkin neljäs kerta kun lähden tarinaa muuttamaan.

Yritän saada itseni keskittymään enemmän tarinani jatkamiseen ja valokuvaamiseen kuin blogipostausten kirjoittamiseen. Ne ovat kuitenkin pakokeinoni, jos en keksi mitään muuta tekemistä ja pahimmassa tapauksessa niitä kasaantuu aivan liikaa. Joka puolestaan merkitsee sitä, että osa ei koskaan pääse teidän luettavaksi. Yritän myös löytää jonkun, joka lukisi uuden version tarinastani antaisi sitä palautetta (käynyt useasti niin ettei sitä palautetta tule) ja jättäisi kritiikkiä enemmän itse tarinaan kuin kirjoitusvirheisiin.

   Miten sinä vietät nämä hellepäivät?

Lue myös: #GYST PÄIVÄNI