TÄRKEINTÄ MITÄ OLEN OPPINUT...

"Some of the life's best lessons are learned at the worst times." -- Ani DiFranco

T-paita itsepalvelukirpputori Bella | Farkut H&M | Verkkosukkahousut Gina Tricot | Lenkkarit H&M | Reppu Monki | Rannekello H&M

...parisuhteesta?

Riitely on minusta täysin turhaa. Kyllä, juu joskus sitä täytyy päästellä vähän höyryjä, mutta asioista voi sanoa ns. "kivaan" sävyyn ja niitä höyryjä voi päästellä lenkillä tai nyrkkeilysäkkiin kuin huutamalla naama punaisena. Riidellessä tulee aina sanottua jotain, mitä ei oikeasti tarkoita. Silloin on kaksi mahdollisuutta 1) pidetään mykkäkoulu seuraavat pari päivää tai 2) toinen lähtee ovet paukkuen ulos eikä koskaan palaa. Se, että riitely on turhaa on jo ollut siemenenä kauan omassa mielessäni, mutta parisuhteeni Rillen kanssa on opettanut muuttamaan tulevan riitatilanteen keskusteluksi. Jos sitten taas Rille tahtoo väen väkisin riidellä hän itse saa huutaa ja minä kuuntelen.

...töistä?

Jokainen ihminen on oikeasti mukava omalla tavallaan ja pelkkä hymy, ystävällisyys, kahvi ja päähieronta tuo sen esille. Mitä nyt kampaamossa olen oppinut niin ihmisiä on oikeasti moneen junaan. Kukaan ei oikeasti ole ilkeä tahallaan, vaan stressi ja uupumus saavat ihmiset näyttämään nyrpeää naamaa. Olen huomannut kehittyneeni asiakaspalvelijana, mutta siihen on myös vaikuttanut se, että nykyään tiedän, mitä teen ja, mistä puhun. Se myös rentouttaa itse asiakkaat.

...opiskeluista?

Opiskelu kannattaa, mutta on ihan ok myös välillä sanoa, että nyt ei jaksa. Opettajille voi hyvin kertoa murheistaan ja siitä miksei ole motivaatiota. Masennuskausia iskee ja koulu tuntuu joissain kohdissa mauttomalta, mutta se ei tarkoita, että asian kanssa täytyisi olla yksin. Terveydenhoitaja ja psykologi ovat hyviä vaihtoehtoja. Välillä kuitenkin helpottaa, kun kertoo ihan omalle luokanvalvojalle, että nyt on sellainen hetki meneillään, ettei kannata ihmetellä, jos en ole aktiivinen tai en näy koulussa. Opettajat sanovat, että kursseilla ei ole pakko olla, mutta ottavat pahakseen jos et tule. Se on hämmentävää, mutta enemmän he ottavat pahakseen jos et ilmoita syytä. 

...lapsuudenkodissani?

Kiitollisuutta pieniestä asioista. En kasvanut riikkaassa perheessä enkä saanut joka kerta sitä, mitä halusin, mutta opin silti arvostamaan elämän pieniä asioita. Aina ei voi saada sitä isointa karkkipussia, mutta on hyvä olla silti kiitollinen, että sai edes sen halvan pirkka suklaapatukan.

...bloggaajana?

Itseilmaisua sekä olen löytänyt itseni. Olen oppinut tuomaan omia ajatuksiani julki, omia aatteitani sekä olen noiden parinsadan blogin seasta, jota seurailen myös löytänyt itseni. En siis sano, että oma bloggaamiseni olisi ollut ns. valaistumiseni sellaiseksi ihmiseksi, joka tänä päivänä olen, vaan se on joksien toisen bloggaajan ansiota. Olen löytänyt itseni muiden bloggaajien ansiosta ja samalla myös oppinut näyttämään sen omassa blogissani.

...matkustellessa?

En oikeasti matkustele yhtään, sillä rahatilanne ei ole koskaan antanut myöten. Viimeisin reissu oli Ruotsinristeily viime vuonna ja silloin hiukan harmittelin sekä häpeilin kun minulla ei ollut montaa sataa euroa taskussa siellä tuhlatavaksi. Se rahan tuhlaaminen ei ollut kuitenkaan se syy, miksi lähdin naapurimaahan, vaan se että sain viettää aikaa tyttökavereideni kanssa. Siitä ei pitäisi välittää, että saako tuotua kilokaupalla uusia tavaroita muistoksi, vaan pitäisi enemminkin juuri luoda niitä muistoja omaan ajatusten aarearkkuun.

...ystävyydestä?

Sitä ei koskaan tiedä, mitä toisen elämässä tapahtuu ja kaikki voi muuttua yllättäen. Jokainen tarvitsee omaa aikaa. Joskus jopa niistä lapsuuden ystävistä. Se voi kestää viikon tai kaksi tai vaikka viisitoista vuotta, mutta jos toinen yhtäkkiä pyytä kahville vuosien jälkeen niin sille pitäisi vastata kyllä. Ystävyys on arvokasta ja ystävät ovat niitä, jotka ovat vierellä kun perheenjäsen kuolee tai kumppani jättää. 

...isovanhemmiltani?

Älä anna pelolle valtaa. Muistan kuinka lapsena istuin hellan vieressä ja oikea käteni osui hellalle, jonka en siis tiennyt olevan päällä. Koko kämmen ja sormet olivat palovammalla. Huonompi tuntoaisti minulla tuossa kädessä onkin. Olin viiden vanha tuolloin ja voit uskoa, että äitini hössötti koko ajan sen jälkeen eikä päästänyt minua keittiöön. Mummini oli puolestaan eri mieltä ja opetti minua kääntämään lettuja, sekoittamaan pannulla paistuvia vihanneksia sekä sain katsoa kuinka perunat kiehuivat. "Hän oppii pelkäämään kuumaa jos liikaa hössötät", hän sanoi äidilleni. Kerran asiaa voi säikähtää, mutta jos siitä on selvitty huokauksella ei kannata pelätä, että se tapahtuisi uudestaan. Ensi kerralla enemmän valppautta. Se on se pelko, joka pistää epäonnistumaan.

...elämästä?

Sille ei voi mitään mihin syntyy, mutta se mihin elämässään päätyy on omalla vastuulla.

Tämä oli jotenkin todella kiva postaus, jonka siis nappasin Lauran blogista. En voinut vastustaa kiusausta ja aloin heti kirjoittelemaan omia vastauksiani näihin. Bongasin siis postauksen eilen illalla, joten olette nyt saaneet itsellenne luettavaksi todellakin yks kaks ilman suunnittelua saadun postauksen. Asukokonaisuus on viime viikon maanantailta, kun oltiin Mikon kanssa kuvailemassa. Tuo kirppikseltä ostamani paita on kyllä aivan ihana. Sitä on tullut ehkä hiukan liikaakin käytettyä. Näin kuitenkin aina välillä käy kun löytää omasta mielestä kivan vaatekappaleen.

   Mikä on tärkeintä mitä sinä olet oppinut?