ELÄMÄ ON TAIDETTA

Kun olin nuorempi ajattelin usein, miltä elämäni näyttäisi kun olisin parikymppinen. Ajattelin oikeastaan näin; "Kun olisin 20, olisin hakenut samaan yliopistoon poikaystäväni kanssa, jonka tapasin lukiossa. Opiskelisimme media-alaa Tampereella. Hän lehdistöön ja minä radioon tai kenties jopa toisinkin päin. Meillä olisi täydellinen asunto ja suloinen koira." Näin siis ajattelin ollessani yhdeksän vuotias. Kirjoittelen tätä tekstiä oikeasti viikko ennen syntymäpäivääni, (julkaisupäivä on syntymäpäiväni) jolloin numerosta kaksikymmentä poistuu nolla ja paikalle tulee ykkönen. Voin sanoa sen, että vuosi 20 -vuotiaana oli juuri sitä, mitä toivon, mutta ei yhtään sitä mitä olin odottanut.

Ei, en ole yliopistossa tai opiskele ollenkaan media-alalla. Oikeastaan olen opiskelemassa alalle, jota en koskaan ajatellut itselleni. Minulla ei ole täydellistä asuntoa tai omaa koiraa. En asu Tampereella tai edes haaveile asumisesta siellä. Tahdon takaisin puolentoista vuoden jälkeen Helsinkiin. Nykyiset unelmani ovat täysin erilaisia verrattuna tuohon unelmaan. Olen kokenut takapakkeja, seesteisiä hetkiä, pettymyksiä, yllättäviä käänteitä ja ongelmia, mutta jos minun pitäisi kertoa tuo kaikki, mitä olen havainnut tänä aikana, jona olen kiertänyt auringon 20 kertaa on se, että elämä on taidetta.

Kaikki mitä teet -  jokainen sumennettu tuomion hetki, jokainen kasvo, joka jättää itsestään jäljen sieluusi, jokaikinen läpimurto, jokainen kahvikupillinen, jokainen auringon nousu, jokainen sadepäivä, jokaikinen äänekäs kaupunki jossa vierailet; se kaikki on osa sitä maalattua täydellisyyttä, joka sisältää elämäsi. Jokaisesta sekunnista, jotka tikittävät ohitsesi niihin sanoihin, jotka kuulet upeista nähtävyyksistä, tämä kaikki lisää yhden kerroksen väriä olemassaolosi kankaaseen, joka vain rikastuu jokaisella kuviollaan.

Tiedäthän että tarina ei koskaan varsinaisesti lopu eikä sitä voi ennalta ennustaa. On aikoja jolloin kankaasi tulee olemaan naarmuilla ja sotkeutunut pimeydestä. Silloin voit vain nostaa pensselin ylös lisätäksesi väriä sekä valoa seuraavaan tyhjään kohtaan. Tuo kohta tulee olemaan ristiriidassa jokaisen opitun opetuksen ja tehdyn muiston kanssa, mutta siitä ei tarvitse välittää. Ei ole vääriä käännöksiä niin kuin ei ole myöskään loppuja. Kaikki se on kietoutunut ja yhdistetty, jotta voisit lisätä enemmän yksityiskohtia omaan tarinaasi ja parantaa taitojasi oman maalauksesi kanssa.

Kaikki mitä olet koskaan tehnyt, kaikki mitä tulet vielä tekemään, kaikki mitä kosketat - on taidetta. Tämä kangas on niin pitkälle venytetty, että sinulla on koko elämä aikaa maalata sitä. Sotkea se eri väreillä, lisäillä pinkkiä, keltaista, sinistä ja mustaa niiden päivien ja vuosien päälle, jotka on saumattu yhteen ajattomalla neulalla, joka luo juuri sinun tarinasi. Jokaisella hengen vedollasi lisäät yhden kuvion ja värin merkaten elämäsi luvut ja muistot kuin polaroidin, joka kiitää ajatuksissasi vuosien kuluessa. Sinulla on vielä niin paljon elämää muuttavia muistoja maalaamatta, niin monta sielua tapaamatta joiden värin voit lisätä mestariteokseesi. Olivat pensselin vetosi millaisia tahansa sinun elämäsi kasvaa vain rikkaammaksi, tämä kyseinen taidekappaleesi kasvaa vahvemmaksi.

Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa maalata, mutta lupaa minulle ettet luovuta ensimmäisen pienen tai suuren vastoinkäymisen kohdalla. Älä keskity siihen että muut ymmärtäisivät taidettasi ja hyväksyisivät sen jokaista sävyä ja pensselin vetoa myöten. Valitse juuri sellaiset värit ja kuvoit jotka haluat. Valitse juuri sellainen kuviointi, jonka toivoisit näkeväsi taiteessasi ja mene ulos luomaan se kuvio tietäen, ettei sen tarvitse näyttää täydelliseltä, vaan tuntua täydelliseltä. Se tunne on se, miten juot kahvisi, ne kaikki naurut jotka naurat rakastamiesi ihmisten kanssa, hitaasti muuttuvat rutiinit, jotka tekevät aamuistasi että illoistasi ihanat, se maisema joka näkyy huoneesi ikkunasta, ne sivut jotka luet lukemistasi kirjoista... Anna noiden olla se saavuttamattoman jano, joka pakottaa sinut jatkamaan luonnostelua, kirjoittamista, värien lisäilyä maalaukseen ja spreymaalin värikkään sumun hengittämistä. Anna sen janon pakottaa sinut ylös sängystä aamuisin. Et voi jäädä odottamaan, että näkisit, mikä väri tämä päivä mahtaakaan olla.

Joten, tämä luku elämässäni on päättymässä ja uusi on alkamassa - oma kankaani ei ole yhtään sellainen kuin olin kuvitellut, mutta se on paljon enemmän kuin olin odottanut. Vielä on todella paljon tyhjiä kohtia, jotka vain odottavat että täyttäisin ne. Kun otan askeleen taaksepäin ihastellakseni sitä osaa, jonka olen jo ehtinyt maalaamaan tahdon vain sanoa suuret kiitokset sille, mikä ikinä suuri voima minua onkaan elämässäni auttanut eteenpäin. Oli se Jumala, universumi, luovuus tai saunatonttu. Toivon vain että jaksan tämän tulevankin vuoden lisätä värejä omaan taideteokseeni. Sellaisia värejä ja kuvioita joita en ole vielä lisännyt.

  Mitä siis maalattaisiin seuraavaksi?

xoxo

Paula