12 BLOGGAAJAA, 12 VAJAATA LAUSETTA

Päädyimme jälleen ihastuttavan wappiblogiryhmän kanssa sellaiseen ajatukseen, että nyt olisi jälleen hyvä aika tehdä yhteinen postaus. Edellisestä onkin jo aikaa, mutta nyt aihe ei olekaan kysy ja vastaa. Pitkän pohdinnan ja ehdottelujen jälkeen valitsimme aiheeksi "jatka lausetta". Keksimme jokainen siis yhden lauseen, kokosimme ne yhteen ja tällä postauksella nyt itse jatkan näitä lauseita. Osaatko arvata, mikä on minun lauseeni?

Viimeksi innostuin... Siitä kun työssäoppiminen alkoi! Olen ihan täpinöissäni paikasta ja vaikka en hirveästi kahtena ensimmäisenä päivänä tehnytkään mitään niin opin silti montakin asiaa, joilla voin parantaa omaa käyttäytymistäni kampaamossa.

En koskaan unohda sitä päivää kun... menin katsomaan ensimmäisen keikkani Hartwall Areenalle, tapasin Rillen, astuin uuteen kouluun niin ala-, yläaste, lukio kuin amis, oli isäni hautajaiset, siskoni meni naimisiin, tapasin siskoni esikoisen ensimmäsitä kertaa... Näitä päivä on oikeasti lukemattomia, hyviä ja huonoja. Oikeesti todella vaikeaa päättää vain yhtä unohtumatonta päivää.

Tarvitsen päivittäin... nettiä. Kuulostaa oikeasti tosi typerältä, mutta se on totta. Olen jälleen sellaisessa tilanteessa, ettei puhelimessani ole nettiä, käytän siis ainoastaan wifiä ja se on oikeasti aika ahdistavaa, että liikenteessä minua ei saa kiinni kuin soittamalla. Kukaan ei nykypäivänä soita tavallisia puheluita, joten menen tällä hetkellä kiireellä paikasta A paikkaan B, jotta näen onko joku yrittänyt ottaa minuun yhteyttä wapissa tai snäpissä. Jos joku ihmettelee niin minulla on siis ollut nyt vuoden prepaid, sillä olen sen näin opiskelijana todennut paremmaksi vaihtoehdoksi. Mieluummin olen sen kuukauden ilman nettiä puhelimessani kuin annan summan nettilaskussa kasvaa.

Miellyttävin jalkine mielestäni on... lenkkarit totta kai. Juoksukengät ovat tietysi parhaimmat, sillä ne on tarkoitettu tukeviksi ja käveleminen tuntuu ihanan pehmeältä. Tarkoituksenani olisi ostaa jossain vaiheessa juoksukengät ihan vain arkikäyttöön. Ne tulisivat myös olemaan varmasti tosi hyvä vaihtoehto sitten työelämässä.

Täydellinen kevätpäivä... on sellainen jolloin aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lunta on maassa enää muutama kinos ja puihin on ilmestynyt hiiren korvia. Toki vielä täydellisemmäksi tekisi se jos kyseessä olisi vapaapäivä.

Arvostan muissa ihmisissä... rehellisyyttä, kiltteyttä, luottamusta ja lojaaliutta. Arvostan ihmisiä, jotka sanovat rehellisen mielipiteensä asioista tarkoituksena olla satuttamatta ketään ja vielä enemmän arvostan jos hän osaa pukea sanansa kauniilla, kiltillä tavalla.  Luottamus on asia jota iän myötä olen oppinut vain enemmän ja enemmän arvostamaan. Se on asia jota tarkkailen koko ajan. Lojaaliudessa on sama juttu. Pelästyin jo yhdessä vaiheessa sen kuolleen, sillä tapasin vain ihmisiä jotka ovat lojaaleja omille aatteilleen, mutta onnekseni olen tavannut uusia ihmisiä.

Paras puoleni on... lojaalius. Juuri se, mikä puuttuu monelta tai monet ovat ymmärtäneet sanan väärin. Olen aina ollut lojaali ystävilleni ja perheellenni. Olen monesti puolustanut heitä, sanonut ehkä jopa pahasti ja pelästynyt kovasti muiden reaktiota sen jälkeen, mutta en ole koskaan perääntynyt vaikka pelko on kehoni monesti vallannut. Olen kerran ajatellut itseäni, kaksi vuotta sitten ajattelin vain itseäni ja ne mitä koin silloin ovat tehneet minusta vain vahvemman. He jotka ovat tuon kaiken jälkeen pysyneet elämässäni, tahtoneet jatkaa ystävyyttä ovat niitä joille lojaaluiteni on suurimmillaan. Pidän myös parhaana puolenani sitä etten suutu helposti taikka ole pitkä vihainen. 

Tämän postauksen tehtyäni aion... viettää pääsiäistä. No sekin tulee kaiketi oleskeltua kotosalla, mutta katsotaan jos sitä jaksaisi raahautua äidin luokse kyläilemään.

Maailmassa eniten ihailen... äitiäni. Hän on oikeasti kokenut todella paljon asioita elämässään ja nyt vanhemmiten olen oikeasti ymmärtänyt että hän olisi voinut päättää olla synnyttämättä minua sekä veljeäni. Kun mietin millainen isämme oli yhdessä vaiheessa elämäänsä. Oma äitini on tosi vahva, ymmärtäväinen ja paljon elämää nähnyt sekä monenlaisia ihmisiä tavannu. Kysyn aina häneltä neuvoa ja apua jos tarvitsen.

Talvi-ihoni pelastaja on... huulirasva. Ihoni on sellainen että se ei kauheasti hoitoa kaipaa. Rasvaamista silloin tällöin. Talvella kuitenkin huuleni ovat sellaiset, jotka rohtuvat yhtenään. Paha tapani on myös sitten repiä rohtuneita huulia, joten yritän aina muistaa pitää huulirasvaa mukana.

Viimeisen kahden vuoden aikana minusta on tullut... omaa elämääni havitteleva. Olen monesti täällä blogissa sanonutkin, että nuorempana olin sellainen joka myötäili muita, oli aina mieliksi. Viimeisen kahden vuoden aikana olen uskaltanut tehdä asioita joita itse tahdon elämältä. Otin lävistyksen jonka halusin. Venytin korvani. Otin tatuointeja. Muutin omaan asuntoon. Päädyin kouluttamaan itseni alalle, johon ei tarvita ylioppilastutkintoa. Olen jahdannut omia unelmiani, haaveitani ja tehnyt vihdoinkin päätöksiä enemmän ilman muiden vaikutusvaltaa. Toki muita on tullut kuunneltua joissakin asioissa, mutta pääsääntösesti olen sen päätöksen itse tehnyt. Tarkoitus on myös jatkossakin tehdä niin.

Juuri nyt... Nautin aamukahvistani ja haaveilen työssäoppimispaikkani ihanasta kahvikoneesta. Paljon parempaa kuin tämä litku jota nyt tällä hetkellä juon. Kannattaa siis ainakin sen kahvin vuoksi tulla paikalle.

Tällä kertaa kokoonpano on vain parilla numerolla pienempi, mutta se ei haittaa. Oli kuitenkin ihanaa päästä jälleen toteuttamaan tällaista postausta muiden bloggaajien kanssa. Tällä kertaa mukana olivatkin peut-être blogin Sini, HENNA M. blogin Henna, NOORANTALA blogin Noora, Aatun polku blogin Alymia, SanniiJuliaa blogin Sanni, Happy little things blogin Taru, Home & Style by E blogin Ella, Katja's Life blogin Katja, Sofia Ida Anneli blogin Sofia, Pancake Palace blogin Sanna ja Revontulipalo blogin Linda. Käy myös kurkkaamassa, miten he jatkoivat näitä lauseita. Tämäkin oli yhtä jännää tehdä kuin viime kerralla ja toivottavasti päästään vielä uudestaan tekemään tyttöjen kanssa uutta postausta.

  Miten itse jatkaisit näitä lauseita?