KEHO ON MIELEN KOTI

Meillä kaikilla on koti. Nyt en puhu siitä lämpimästä paikasta, joka suojaa pakkaselta talvisin. Siitä jonne hamstraamme enemmän turhaa kuin hyödyllistä tavaraa. Puhun meidän mielemme kodista. Kehosta. Meillä jokaisella on keho eikä kenelläkään ole samanlaista kehoa kuin sinulla, vaikka samoja ruuminosia meiltä kyllä löytyy. Meillä löytyy myös vihaa omaa kehoamme kohtaan. Toisilla se on suurempi ja toisilla miedompi, mutta kyllä me kaikki vihaamme jollain tasolla kehoamme. 

Liian läskit reidet... Inhottavia makkaroita vatsassa... Hiukan kaksoisleukaa... Aivan liian ohuet rantteet... Lapsimaiset posket... Tummat silmän aluset... Liian pienet ja vielä eri kokoiset rinnat...

En vihaa kehoani kun katson sitä peilin kautta. "Mä näytän hyvältä tässä paidassa!" Sitten kun mennään ulos, räpsitään kuvia niin vihaan kehoani. "Miksi mulla pitää olla hiukan vatsaa ja kaksoisleukaa?" Haukun kehoani heti ensimmäisenä kun näen otetut kuvat, mutta sitten myöhemmin muistan että hei, mähän itse halusin nopeasti räpsäistä ne enkä yhtään keskittynyt asentoihini! Miksi haukun siis kehoani? En mä ole mikään malli, enkä tule koskaan olemaan, vaikka pienenä siitäkin urasta on haaveiltu. 

Lippis H&M // Aurinkolasit Monki // Croptop H&M // Shortsit New Yorker // Vyö Cubus // Verkkosukkahousut Gina Tricot // Converset Kirppis // Reppu Partioaitta

Juttelimme ystäväni kanssa vanhasta luokkalaisestamme, joka on nykypäivänä todella kaunis. Häneltä löytyy kurveja vaikka muille jakaa sekä hänen kasvonsa ovat kuin Victori'as Secret malleilla. Ystäväni sanoi että tälle tytölle on suotu täydelliset geenit. Kyllä, hänelle on suotu hyvät geenit, mutta se että hän on siinä kunnossa missä nyt on johtuu siitä että hän pitää itsestään huolta. Hän lenkkeilee, treenaa, syö terveellisesti sekä hänen elämänlaatunsa on hyvä. Mitä minä teen? Istun sohvalla päivästä toiseen, katson sarjoja tai olen koneella ja syön herkkuja sekä ruokia jotka voi vain tyrkätä mikroon tai uuniin. Mulla ei ole siis oikeutta syyttää kehoani tai varsinkaan geenejäni siitä ettei kehoni ole omasta mielestäni täydellinen tai ettei se ole yhtään saman näköinen kun tällä vanhalla luokkalaisellani. Ketä sitten pitäisi syyttää? Itseäni, ajatuksiani, sitä pientä ääntä päässäni joka huutaa joka päivä suklaata. Mulla on ihan ok kunto, mutta yleensä lopetan kaiken sen takia koska päässäni ääni huutaa: "Lopeta kun tää tuntuu hirveeltä!" Parin tunnin päästä kuitenkin tulee hyvä olo siitä kun on treenannut ja kun hiukan lihaksissa tuntuu.

Tiedän etteivät geenini suo minulle sitä että saisin täydellisen tiimalasivartalon - samanlaisen kuin tällä vanhalla luokkalaisellani - mutta voin paremmilla elämän tavoilla alkaa rakastamaan kehoani. Tulemme kaikki varmasti koko elämämme ajan löytämään virheitä kehostamme ja vaikka hyväksyisimme sen niin jokin on aina pielessä. Miksi on näin? Lyhyt vastasu: media. Katujen mainoksissa, televisiossa, intternetissä ja lehdissä näkyy aina kauniita ihmisiä, joilla on se täydellinen keho ja heitä me ihailemme. Mitä enemmän kuitenkin näitä päiviä tulee elettyä niin tajuan ettei kenenkään pitäisi vaikuttaa siihen mikä on kaunista tai milloin keho on täydellinen. Kenenkään ei pitäisi tulla sanomaan että tämä on kaunista, tämä on täydellistä. Jokaisella on omat aatteensa siitä mikä on täydellistä, mutta kumpuaako se oikeasti omista haluistasi vai onko joku toinen kertonut että näin sen kuuluu olla?

Keho on se paikka joka on sinun kotisi. Tulet asumaan siinä todella pitkään, joten opettele rakastamaan kotiasi. Älä siis soimaa sitä liikaa, sillä alat vihaamaan kehosi lisäksi sen jälkeen myös elämääsi. Otetaan molemmat itseämme niskasta kiinni, astellaan peilin eteen ja listataan huonojen puolien sijasta niitä hyviä puolia. Unohdamme aivan liian usein ne hyvät puolet kehossamme. Ne mitä rakastamme. Muistuta siis itseäsi niistä sinulle suoduista piirteistä joita et vaihtaisi miljoonasta eurostakaan.

Siniset silmät... Hammashymy... Sirot kädet... Pienet suloiset varpaat... Jalkojen pituus ja sopusuhtaisuus... Pienet muodot kyllä löytyy... Pieni pyöreä peppu...

xoxo

Paula

Mitäs pidit ensimmäisestä Lukijoiden viikon postauksesta? Aiheena oli tälle päivälle arvottu siis syvällinen / henkilökohtainen postaus. Jos et oo vielä heittäny postaus tai video ehdotuksia nii sulla on vielä aikaa tän viikon perjantaihin asti (21.7.). Kysymyksiäkin tulevaan Q&A postaukseen voi myös heittää 28.7. asti. Kaikki ehdotukset ja kysymykset ovat tervetulleita tähän postaukseen.

Jos tahdot tietää huomisen ja keskiviikon postauksen niin julkaisen aina tulevan postauksen snäpissäni, joka on edelleen paulukkaaa