PARISUHDETERAPIAA ♡ OMA AIKA

Ootko koskaan ollu toisen kanssa samassa tilassa 24/7? Nyt ei lasketa sitä aikaa jolloin asuttiin kotona vanhempien luona ja joutui kestämään sitä iänikuista piinaamista tiskikoneen tyhjentämisestä tai koiran viemisestä ulos. Tarkoitan paikkaa jossa et voi lukittautua eristyksiin omaan huoneeseesi, vaan joudut olemaan toisen ihmisen näköetäisyydellä koko ajan.

Kuten ensimmäisessä postauksessa kerroin niin en asu enää kotona, vaan omassa asunnossani. Todella pienessä yksiössä. Joulukuun alusta lähtien täällä on myös asustellut ihastuttava poikaystäväni - tulen käyttämään hänestä nimitystä muru, kulta, mun mies yms. jokaisessa postauksessa sillä hän ei tahdo nimensä tai kasvojensa näkyvän blogissani. Sitä kunnioitan. Vietimme koko joulun ja uuden vuoden yhdessä eikä missään välissä ole tullut sellaista päivää jolloin olisi saanut olla yksin. Omalla kohdallani tämä ei tuntunut niinkään pahalta ja ei myöskään murun, mutta silti aina välillä tuli sellainen asia jonka olisi tahtonut tehdä ilman että toinen olisi vieressä. Esimerkiksi blogipostausten lisäksi oon aina rustaillu myös tarinoita, novelleja. Voit siis kuvitella kuinka vaikeaa on yrittää saada yksi vaivainen lause valmiiksi, kun toinen huutaa vieressä jos joku nettipeli ei mene niin miten itse tahtoisi.

Nyt ensimmäistä kertaa yli kuukauteen oon yksin. Muru lähti näkemään kavereitaan Hyvinkäälle ja tulee huomenissa takaisin. Oma aika kuulosti ihanalta ajatukselta. Pääsisin kenties kirjoittamaan viidennen luvun loppuun tekeillä olevassa tarinassani. Tunti myöhemmin ja aloin ikävöimään murun pölpötystä tietokoneista, peleistä ja siitä kuinka hän tarvitsee uuden talvitakin.

Tässä siis oon yksin pienessä asunnossani miettimässä mitä kirjoittaisi. Miksi inspiraatio tuntuu olevan silloin läsnä kun toinen meluaa vieressä? Tai kenties hän on se inspiraationlähteeni?

Oma aika on kuitenkin sellainen jonka jokainen tarvitsee. Se me ollaan monesti todettu murun kanssa. Välillä on hyvä tehdä asioita yksin, vaikka kuinka tahtoisi olla toisen mukana. Omalle kullalle täytyy myös osata välillä sanoa että tahtoisi tehdä jotakin yksin ilman toista. Kaikesta kun ei voi jättää vihjeitä lojumaan. Mikään ei ole muutenkaan parempi tunne kun on saanut olla yksin, rentoutua ja lyhyen tai pitkän ajan jälkeen nähdä jälleen rakastamansa ihminen.

SUHDENEUVO: Älä ole liian takertuva. Anna tilaa kullallesi vaikka olisittekin samassa tilassa. Jos hän tahtoo tehdä jotain ilman sinua älä suutu. Tahdot myös varmasti tehdä itsekin joitakin asioita ilman kultaasi.

xoxo

Paula